Rukous arjen keskellä

Päivittäinen hiljentyminen on osa arjen rytmiä monen elämässä. Nyt, kun seurakunnan toimintaan ei pääse osallistumaan samalla tavalla kuin normaalisti, sen merkitys korostuu. Hiljentymiseen on monia tapoja ja on tärkeää löytää itselle sopiva tapa. Oma rukous, perinteinen rukoushetki, hiljainen meditaatio, kehollinen rukous, pieni pyhiinvaellus tai raamattumietiskely – vaihtoehtoja on paljon.

Viime vuoden lopulla julkaistiin Tässä olen -mietiskelymateriaali, joka on oivallinen tuki hiljentymiseen. Materiaali löytyy verkosta: https://raamattu.fi/tassaolen ja on myös saatavina kirjana. Raamatunteksti, mietiskely ja kysymykset johdattavat syvemmälle Raamattuun ja rukoukseen.

Esimerkkinä pohdinnasta tekstin äärellä saarna, jonka Tässä olen -materiaalin kirjoittajat Pekka Yrjänä Hiltunen ja Kalevi Virtanen pitivät Tuomasmessussa marraskuussa 2021:

Pekka: Millaisiin ajatuksiin tämän päivän teksti sinut vei? Mikä ikkuna sinulle avautui? Ne, ikkunamme, ovat meillä kaikilla omamme, erilaiset. Mieti pieni hetki ja koita saada kiinni omista tämän päivän tekstiä koskevista  ajatuksistasi ja tunteistasi. 

Kalevi: Ajattelen, että se on Jeesus, joka seisahtuu viereeni ja kysyy, mitä äskeinen teksti minussa herättää?

Ahdistaa, minä vastaan. No mikä ahdistaa, hän kysyy? Se, että en tiedä kumpaan joukkoon minut laitat. Katsomalla elämääni ja sen rikkinäisyyttä, olen ansainnut osan joukossa, jolle sanot ”Menkää pois”. Mutta tietysti toivon, että sanotkin ”Tulkaa te Isäni siunatut”, Kuitenkaan elämäni ei anna aihetta jälkimmäisen sanomiseen. Perimmäinen tunne on tämä: Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle, sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.

Pekka: Jostakin kumman syystä tuomiopäivän teksti puhui minulle nyt Jumalan rakkaudesta, Hän täyttää kaikkeuden läsnäolollaan ja haluaa, että kaikki, mitä on, välittäisi hänen rakkauttaan.

Kenestä Jeesus on tässä kiinnostunut? Mitä luet, mitä kuulet? Nälkäisistä, janoisista, ulkopuolelle tuomituista, alastomista ja sairaista. (tauko) Maailmamme ja ihmisten tarpeet ovat ilmeiset ja mittaamattomat. Työtä riittää — poliitikoille, kansalaisjärjestöille, kirkolle, sinulle ja minulle.

Kalevi: Miksi ajattelet minun kertoneen tämän kertomuksen, Jeesus kysyy.  Mihin tämä teksti tähtää? Siihenkö, että ahdistut, lamaannut, pelkäät ja käperryt kokoon kuin lastu oman tyhjyytesi ympärille?

Ja sitten hän toisen ihmisen kertomuksen kautta kertoo tarinan uudestaan.

Oli kuningas, joka ajatteli, että kaikkien on palveltava häntä. Olennaisin tekijä, johon koko valtakunta kaikissa toiminnoissaan tähtäsi, oli kuninkaan hyvinvointi. Jos kuningas sairastui, maan parhaat lääkärit hoitivat häntä, kuningas söi maan parhaita ruokia, häntä kohdeltiin aina kunnioittavasti, hänelle hurrattiin…

Oli  toinen valtakunta, jossa ajateltiin, että suurinta hallitsijan palvelemista on kurjan ja köyhän auttaminen. Olennaisin tekijä, johon koko valtakunta kaikissa toiminnoissaan tähtäsi, oli köyhien ja kurjien hyvinvointi. Kun kurja sairastui, kun kurjalla oli nälkä, kun kurja…..Niin, kenelle tässä valtakunnassa hurrattiin? 

Pekka: Maailmamme ja sen ihmisten tarpeet ovat ilmeiset. Mutta entä sinä ja sinun tarpeesi? Kuka sinua rakastaa?

Oletko koskaan, vaikkapa nyt juuri, kokenut olevasi nälissäsi sisintäsi ruokkivan ravinnon tarpeessa?
Oletko väsynyt ja näköalaton? Haluaisit virkistystä, mutta virkistystä ei löydy. Onko sinulla jatkuva jano? Onko elämä kuivaa, tylsää ja harmaata?
Koetko olevasi ihmisten joukossa outo ja vieras? Onko sinulla täällä tuomasmessussakin tunne, että et oikein kuulu joukkoon?
Pelkäätkö, että heikkoutesi, virheesi, puutteesi ja addiktiosi paljastuvat? Pelkäätkö että joudut joskus paljastamaan sisimpäsi julkisesti, olemaan alasti toisten edessä (niin kuin joskus unissa) ja joutuvasi tilasi tähden hylätyksi? 
Etkö saa apua sairauteesi tai heikkouteesi? Eikö kukaan armahda sinua, katso sinua silmiin, tunnista sinua ja tule luoksesi?

Sellaisista Jeesus tässä välittää.

Kalevi: Missä siis Jumala on läsnä? Jeesuksen läsnäolo on läsnäoloa kärsivässä maailmassa. Hänen ihmiseksi tulemisensa ja kärsimisensä ei ollut väliaikainen tapahtuma, se jatkuu: “Ristillä kärsin janoa sinun vuoksesi; nyt kärsin janoa köyhän ihmisen hahmossa, jotta saisin sinut rakastamaan oman pelastuksesi tähden”, toteaa Johannes Krysostomus.

Pekka: Luomiskertomuksesta opettaa, että kun Jumala oli rakkaudella luonut maailman, hän näki, että se oli erittäin hyvä. Toinen, uttuakin tutumpi raamatunkohta kertoo, että Jumala on rakastanut maailmaa siten, että Jeesus, Jumalan ainoa Poika tuli luoksemme. Jeesus osoitti, miten pitkälle rakkaus on valmis menemään työssään. Rakkaus tuli ilmeiseksi Jeesuksen elämässä,  palvelutehtävässä, kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Jumalan alkuperäinen idea näyttää olevan, että rakkaus ja välittäminen tulee näkyviin kaikessa, myös meissä, hänen luoduissaan, ihan kaikessa.

Minusta on hämmästyttävää, etteivät tuomiopäivän kertomuksessa ihmisrakkaat sen enempää kuin rakkaudettomatkaan ole tietoisia ominaislaadustaan. ”Milloin me muka näimme sinut?” 

Tikittävän pommin kysymys on siis Kuinka minusta voisi tulla rakastava ja toiset huomioon ottava tyyppi, oikea lähimmäinen? Luulenpa, että ainoastaan siten, että annan ensin Jumalan rakastaa minut avoimeksi ja vapaaksi. Silloin, upotettuna Jumalan ikuisen rakkauden virtaan, hän rakastaa minunkin kauttani. Sinunkin kauttasi.

Kalevi: Miten siis minusta voisi kasvaa rakkauden ihminen, ihminen joka rakastaa?

Paljon auttaisi, jos oppisin katsomaan itseäni Jeesuksen katseella. Sillä katseella, joka näkee sekä tekemiseni että tekemättä jättämiseni. Katseella joka ei vain vilkaise minuun päin, vaan pysähtyy ja katsoo kohti. Hän sanoo: Seuraa minua!

Mitä hän minulta kysyy: “Mitä toivot, että sinulle tekisin?” Mitä minä vastaan? Mitä sinä vastaat?

Mikä on Jumalan suurin suru? Se, että ihminen ei jaksa uskoa, että häntä rakastetaan. 

Jumala ei lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen. 

Pekka: Isä meidän rukouksessa pyydämme anteeksi sitä, että olemme velkaa. Olemme Jumalalle velkaa rakkautta, meillä on rakkauden velkaa. Emme ole rakastaneet häntä yli kaiken, olemme rakastaneet itseämme. Ja. Sitä mukaan, kun koemme tulleemme rakastetuiksi, voimme antaa myös toisille ihmisille anteeksi heidän velkansa, sen, että he eivät ole rakastaneet minua tarpeeksi. Olemme velkaa rakkautta Jumalalle ja toinen toisillemme. 

Jeesus on maksanut velkamme.