Teemu Laajasalo 1.12.2019

”Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”

    Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:

      – Hoosianna!

      Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!

      Siunattu isämme Daavidin valtakunta,

      joka nyt tulee!

      Hoosianna korkeuksissa!” Mark. 11: 1-10

 

Rakas Tuomasmessun väki, hyvä seurakunta,

onpa upeaa olla aloittamassa täällä tutussa ja turvallisessa Mikael Agricolan kirkossa, ystävien keskellä, uutta kirkkovuotta yhdessä.

Täällä on tänään varmasti myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin Mikael Agricolan kirkossa käyneet. Tänne ensimmäisen adventin Tuomasmessuun on hyvä tulla kun haluaa saada sellaisen realistisen kuvan siitä, miltä tavallisessa sunnuntain jumalanpalveluksessa Helsingissä aina näyttää. Sali on tupaten täynnä, istumapaikat loppuvat kesken ja yhteislaulu raikaa. Eikö niin?

***

Hyvät ystävät, monille meistä on opetettu sanonta: Kauniit tavat kaunistavat. Vanha loru rohkaisee hyvään käytökseen ja huomaavaisuuteen. Yksi asioista, joita lapsille usein opetetaan on se, että ovi kuuluu avata vanhemmille ja päästää heidät ensin. Sittemmin opetetaan, että miesten kuuluu avata ovi naisille.

Yli kaksi vuosikymmentä sitten joulunalusajan ja siihen liittyvän ruuhkan alkaessa olin kävelemässä Helsingin Stockmannin pääovista sisään. Ruuhkan keskellä ovien kohdalla, avasin oven ja päästin takanani tulevan kulkemaan ovesta. Tämän jälkeen tuli toinen ihminen, kolmas ja sitten neljäs. Huomasin vähitellen jääväni siihen, pitämään ovea auki ja nyökkäämään sisään meneville.

Minulla oli tumma puku ja solmio päällä. Varmasti vaikutin siltä kuin olisin ollut töissä Stockmannilla hyvän palvelun ovimiehenä. Tai sitten sekotuin siihen lähellä seisovaan pelastusarmeijan sotilaaseen, joka oli toimittamassa joulukeräystä.

Itse asiassa lopetin oven auki pitämisen ja ihmisten päästämisen minua ennen vasta siinä kohdassa kun vanhempi rouva käveli ohi, nyökkäsi, tarjosi käteeni juomarahaa ja kiitti hyvästä palvelusta.

***

Päivän evankeliumissa puhutaan kaksi kertaa ihmisistä, jotka kulkevat Jeesuksen edellä. Heti alkujakeissa  meille kerrotaan, kuinka ”Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan”. Nämä kaksi opetuslasta lähetettiin suorittamaan tehtävää, noutamaan aasinvarsaa Jeesukselle. Evankeliumin lopussa puhutaan väkijoukosta, joka kulki aasilla ratsastavan Jeesuksen edellä kohti Jerusalemia.

Meille on tuttua tutumpaa puhua Jeesuksen seuraajista ja seuraamisesta. Siis Jeesuksen perässä kulkemisesta. Ensimmäisenä adventtina luemme kuitenkin evankeliumia, jossa kahteen eri kertaan puhutaan ihmisistä, jotka kulkivat Jeesuksen edellä. Jeesus ei toiminnallaan kutsunut vain seuraamaan, vaan tässä ja monissa muissa Raamatun paikoissa opetuslapset ja Jeesuksen ystävät ohjataan myös kulkemaan edeltä.

Adventin evankeliumissa Jeesuksen edellä kulkeminen kertoo meille kolmesta asiasta. Se kertoo lähettämisestä, luottamisesta ja lupauksesta. Siis lähettämisestä, luottamisesta ja lupauksesta.

***

Aloitetaan lähettämisestä. Adventin evankeliumissa meille sananmukaisesti sanotaan: ”Jeesus lähetti edeltä”.

Edellä kulkeminen on erilaista kuin seuraaminen. Seuratessa tietää, mitä on tapahtumassa ja voi ottaa mallia. Seuraaja voi olla eri tavalla tarmoton tai ponneton kuin edelläkävijä.

Kristittyinä meillä on tilanteita, joissa meidän täytyy olla ensimmäisiä eikä viimeisiä. Niitä tilanteita, joissa meidän täytyy avata keskustelu eikä vain osallistua siihen. Niitä tilanteita, joissa meidän on sanottava ensimmäinen sana eikä vasta toinen tai kolmas. Niitä tilanteita, joissa meidän on mentävä kun muut vielä harkitsevat. Niitä tilanteita, joissa meidän on Jumalan työtovereina toimittava.

Tuomasmessu on edelläkävijä, uranuurtaja. Tämä yhteisö on halunnut kysyä kuinka Kristukselle tasoitetaan tietä tässä kaupungissa ja tässä ajassa – silloin kun kirkkoa haastetaan, silloin  kun Jumalaa epäillään, silloin kun kynnys kirkkoon on kasvanut korkeaksi, silloin kun lähimmäisenrakkaudelle laitetaan raja-aitoja ja asetetaan ehtoja.

Ensimmäisenä kulkeminen voi joskus olla kunniakasta ja hienoa. Mutta usein se on myös vastuun painamaa, pelottavaa ja pieneksi tekevää. Siksi edellä kulkevan on muistettava tämänkin evankeliumin sana siitä, kenen edellä kuljetaan ja kuka on Lähettäjä. Edellä kulkeva ei ole itsekseen liikkeelle lähtenyt. Hän ei ole omalla asiallaan. Hänet on lähetetty ja hän on Kristuksen asialla.

***

Tässä evankeliumissa edellä kävijöitä ei määrittele pelkästään lähetetyksi tuleminen vaan myös luottamus. Jeesuksen edellä kulkeminen ja hänen antamien tehtävien tekeminen on luottamista.

Opetuslasten tuli vain luottaa, että kylästä todella löytyy aasinvarsa, josta Jeesus puhui. Koko annettu tehtävähän oli hämmentävä.

Annetun tehtävän outous selvisi myös kylässä, kun paikalle tulleet ihmiset kysyivät opetuslapsilta ”mitä te oikein teette?” Tällaistahan kristityn elämä on tänäkin päivänä. Olemme välillä tässä maallisessa maailmassa outoja puhuessamme toisen maailman äänestä. Keräännymme kirkkoon rukoilemaan ja laulamaan, kuulemaan Sanaa ja nauttimaan sakramenttia. Monelle tällaiset menot voivat näyttäytyä tänä päivänä outoina ja ihmeellisinä. ”Mitä te oikein teette”, meiltä voidaan kysyä.

Adventtina Jeesus tuo luottamuksen, kirkkauden ja selkeyden  valon oudon ja pimeän keskelle. Emme ole työssämme ja toimessamme edelläkävijöinä yksin – meidän tehtävämme on luottaa siihen, että Kristus kulkee kanssamme.

Hyvät ystävät, rakas tuomasväki. Meidät on lähetetty toimimaan ja luottamaan. Tässä evankeliumissa edellä käymisellä on myös kolmas merkitys. Se on lupauksen lahja.

***

Evankeliumissa Jeesuksen edellä kulkevilla on viesti. He laulavat Hoosiannaa ja kertovat, että Jumalan valtakunta on tulossa nyt.

Lähettäjä, joka edellyttää luottamusta, tarjoaa kuitenkin kaikkein suurimman lupauksen. Jumalan valtakunnan tulemisen, salatun Jumalan tulemisen tunnetuksi ja saapumisen ihmisen muotoon ja elämään. Messiaan saapumisen, joka tuo sen mitä tämän maailman johtajat eivät voi koskaan tuoda. Jumalan valtakunnan lupauksessa pienin on suurin ja viimeinen on ensimmäinen, armahtavaiset, kärsivälliset ja rauhantekijät ovat valtakunnan merkkeinä.

***

Rakkaat tuomasmessulaiset, hyvä seurakunta,

Evankeliumissa Jumala pyytää kyllä meitä menemään ensin. Hän lähettää meidät. Ja Hän laittaa meidät luottamaan. Mutta me kaikki tiedämme kyllä ihmisen kyvyt. Hurskaimmatkaan meistä eivät kovin pitkälle lähtiessään lähde. Eivätkä luottamuksessaan luota.

Juuri siksi Kristuksen lupaus on siinä, että kaikessa isossa lopulta  nimenomaisesti Hän menee sittenkin itse ensin.

Hän on Sanassaan luonut kaiken mitä on ollut ennen meitä. Hän on antanut henkensä meidän puolestamme ja kuollut ennen meitä. Ja Hän on noussut kuolemasta taivaaseen ennen meitä.

Tämä kaikki on totta myös jokaisen meidän elämässämme. Syntymän ihmeen keskellä Jumala on ollut kanssamme jo ennen ensimmäistä henkäystämme. Elämän syvimmän pimeyden keskellä Jumala on kulkenut edeltämme pimeimmän pimeän. Kuoleman kivun keskellä Jumala on kulkenut edeltä läpi ihmiselämän kovimman kauhun ja kuoleman lohduttomuuden.

Rakkaat seurakuntalaiset, adventti muistuttaa meitä juuri siitä, että niissä hetkissä, niissä elämäntilanteissa, joissa tuntuu, että emme enää jaksa kulkea, emme kulkea Jeesuksen edellä emmekä enää edes seuraten perässä, tulee itse Kristus luoksemme ja kulkee edellämme.

Adventti muistuttaa meitä siitä, että kun me emme jaksa tai osaa enää luottaa, hyvä Kristus itse luottaa ensin meihin. Ja rakkaat seurakuntalaiset, adventti muistuttaa meitä siitä, että lupaus täyttyy ja Jumalan valtakunta tulee nyt.

Kristus itse nostaa meidät pimeydestä valoon.
Kristus itse kulkee edeltämme kuolemasta elämään.
Ja Kristus itse johdattaa meidät maan pohjalta aina taivaan iloihin asti.

Aamen.