Päivi Salmesvuori 24.3.2019

Marianpäivä keskellä paastonaikaa on ilon ja riemun päivä. Se muistuttaa ihmeestä, jota ilman kristinuskoa ei olisi. Tänään soi jälleen halleluja, koska riemuitaan Jeesuksen ihmeellisestä hedelmöitymisestä Marian kohdussa. Kirkossamme Marian ilmestyspäivä liitetään jouluun, koska tästä päivästä on yhdeksän kuukautta Jeesuksen syntymään.

Marian ilmestyspäivä koettiin ennen uskonpuhdistusta yhtä hyvin lännen kuin idän kirkoissa myös vahvasti osana pääsiäisaikaa. Tähän traditioon kannattaa palata luterilaisessakin kirkossa. Nimittäin missä on Maria, siellä on myös Jeesus.

Evankeliumitekstissä Maria ja Gabriel ovat pääosissa. Niin kuin oli ennustettu, tulevaa kuningasta ja messiasta edeltää profeetta – Elisabet, joka on kuudennella kuulla raskaana – viittaa tulevaan profeettaan. Maria, nuori ja viaton kihloissa oleva nainen saa vieraakseen enkelin, joka vieläpä tervehtii häntä kolminkertaisella kunnioittavalla tervehdyksellä: ole tervehditty – sinä armon saanut – Herra kanssasi. Hän ei varsinaisesti kysynyt mitään Marialta. Maria kysyi sen sijaan hämmentyneenä miten olisi mahdollista, että hän tulisi raskaaksi ilman miestä. Enkeli Gabriel selitti, että Elisabetin odottamaton raskaus osoitti, että Jumalalle kaikki oli mahdollista. Nämä kaksi raskautta olisivat yhteydessä toisiinsa ja jumalallisen suunnitelman osia. Maria taipui tämän kuultuaan. ”Minä olen herran palvelija, tapahtukoon niin kuin sanoit.”

Tekstikohdasta ja päivän teemasta nousee vahvasti esiin teema miten Jumala on yhteydessä ihmisten kanssa. Ensimmäiseksi jäin miettimään enkelin roolia. Ihmisen ja Jumalan välinen yhteydenpito voi tapahtua monella tapaa. Harvemmin kuitenkin niin kuin tässä tilanteessa. Välittäjänä toimi enkeli, joka astui sisään, selitti asian ja vastasi kysymyksiin. Gabrielin tehtävänä on kertomuksessa osoittaa myös tapahtumien yhteys Vanhan testamentin ennustuksiin, ennen Messiasta tulee profeetta, joka valmistaa hänelle tietä. Tätä tarkoitti viittaus Elisabetin raskauteen ja siten Johannes Kastajaan. Tekstissä evankelista opettaa kristinuskon tärkeimmän tapahtuman alkuvaiheesta. Enkeli Gabriel kertoo siitä, miten sana tuli lihaksi, miten Jumala otti ihmisen hahmon ja tuli elämään ihmisten keskellä, ihmisen elämän.

Kreikankielisessä tekstissä Marian hämmentynyt huoli enkelin ilmoituksesta käy paremmin ilmi kuin suomennoksessa. Hän kysyy vähän hätääntyneenä miten raskaus olisi mahdollinen, hänhän on koskematon. Enkeli korostaa, että hän tulee raskaaksi Jumalan hengestä, mikään ei ole Jumalalle mahdotonta. Voisi ajatella, että Maria ja hänen kohtunsa ovat välttämättömiä, jotta jumalallinen suunnitelma toteutuisi, mutteivat kuitenkaan keskeisessä roolissa. Protestanttisessa tulkintaperinteessä Marian rooli onkin usein ollut tämänkaltainen, keskeistä ei ole Jeesuksen äitiys, vaan tuleva Kristus.

Toinen näkökulma, mikä liittyy enkeli Gabrielin vierailuun Marian luona ja mikä liittyy Jumalan ja ihmisten väliseen yhteydenpitoon on myötätunto, latinaksi compassio. Sen voisi suomentaa myös myötäkärsimiseksi. Kyseessä ei ole ihmisen myötätunto, vaan Jumalan myötätunto ihmisiä kohtaan. Hän haluaa ihmiselle hyvää, hän on jopa valmis itse kärsimään, jotta ihmisillä olisi toivo.

Monissa eri uskonnoissa pohditaan kärsimyksen ongelmaa. Miksi maailmassa on kärsimystä? Miten siitä pääsee eroon, miten siitä vapautuu? Kysytään miksi Jumala sallii kärsimyksen. Lapsia kuolee, siksi Jumala ei voi olla hyvä tai kaikkivaltias. Kristinuskon vastaus kärsimykseen ei ole vapautuminen kärsimyksestä tai kärsimyksen loppuminen. Sen vastaus on Jumala, joka kärsii meidän ihmisten kanssa, Jumala, joka ymmärtää mitä kärsimys on, koska on itse kärsinyt. Hän on Jumala joka rakastaa ja siksi kärsii, hän luo toivon pimeimpään hetkeen. Syvimmän epätoivon paulassa ihminen voi luottaa siihen, että Jumala ymmärtää miltä minusta tuntuu. Minä en kärsi yksin, Jumala kärsii kanssani.

Jeesuksen äidin Marian elämässä voi nähdä tämän Jumalan ja ihmisen myötätunnon ja kärsimyksen moninaisuuden. Hänen elämänsä kulki lapsen syntymän ilosta syvimpään mahdolliseen suruun: oman lapsen kuoleman todistamiseen. Marian sydämen lävisti monta surun miekkaa. Hän seurasi Jeesuksen viimeistä matkaa kohti Golgataa, hän näki miten hänen poikansa kärsi pilkkaa, kipua ja häpeää.

Viivytään hetki tuossa Jeesuksen matkassa pitkin Jerusalemin katuja kohti Golgataa. Jeesus kantaa ristiä, hän on verissään, hänen päähänsä on asetettu piikkikruunu. Keskiajalla kerrottiin usein, että paikalla oli myös lintu, tikli. Lintu oli tuskissaan nähdessään Jeesuksen kärsivän. Se lensi Jeesuksen pään luo, veti piikkikruunun piikkejä pois Jeesuksen otsalta helpottaakseen tämän kärsimystä. Samalla se sai omaan päähänsä veriroiskeita, jotka värjäsivät sen pään punaiseksi, kuten näkyy kuvassa. Tikli tunsi myötätuntoa Kristuksen kärsiessä. Tuo pieni lintu näyttää myötätunnon voiman, se saa tekemään tekoja, se saa auttamaan kärsivää.

Keskiaikaisessa Kristuksen elämän mietiskelyssä kuvataan Jeesuksen, Marian ja muiden paikalla olevien yhdessä kokemaa kärsimystä. Mietiskelyn tavoitteena oli päästä osalliseksi kokemaan jotain siitä hetkestä, jolloin historiallinen Jeesus ristiinnaulittiin. Voit liittää itsesi mietiskelijöiden joukkoon ja kuvitella että seisot Golgatalla Jeesuksen ristin lähellä, voit tuntea myötätuntoa erityisesti Mariaa kohtaan.

Paikalla oli hänen äärimmäisen surullinen äitinsä, jonka kokema valtava myötätunto lisäsi Pojan kokemaa kärsimystä ja päinvastoin. Äiti roikkui ristillä poikansa kanssa ja toivoi kuolevansa tämän kanssa kuin elävänsä enää pidempään. Joka puolella oli kidutusta ja pahoinpitelyjä, jotka pystyi aistimaan ja tuntemaan paremmin kuin itse asiassa kuvaamaan. Äiti seisoi ristin vieressä kahden varkaan ristin välissä. Hän ei kääntänyt katsettaan pojastaan, hän koki ahdistusta ja pelkoa kuten hän, ja rukoili koko sydämestään isää sanomalla: ”Isä, iankaikkinen Jumala, sinua miellyttää että minun poikani on pitänyt ristiinnaulita: nyt ei ole aika pyytää häntä sinulta

takaisin. Mutta näet missä tuskassa ja ahdistuksessa hänen sielunsa on nyt: sen vuoksi rukoilen sinua helpottamaan hänen kärsimystään, jos tahdot. Isä, pyydän sinua poikani tähden.” Ja samaan tapaan poika rukoili äitinsä puolesta hiljaa: ”Isäni, katso miten kosketettu äitini on. Minun pitää olla ristiinnaulittu, ei hänen, mutta hän on ristillä kanssani. Riittää, että minut, joka kannan kaikkien ihmisten synnit, on ristiinnaulittu. Katso kuinka epätoivoinen hän on, suru kuluttaa häntä koko päivän. Pyydän hänen tähtensä: tee hänen surustaan siedettävä.” Ristin lähellä rouvamme kanssa olivat myös Johannes ja Magdalan Maria, rouvamme kaksi sisarta, Jaakobin Maria ja Salome ja ehkä muitakin, jotka kaikki, erityisesti Magdalan Maria, Jeesuksen rakastettu opetuslapsi, itkivät toivottamasti; eikä rakas herramme ja mestarimme pystynyt lohduttamaan heitä. He kärsivät Herramme ja rouvamme tähden, koska heidän myötätuntonsa heräsi jatkuvasti uudelleen, kun Herramme koki uusia vääryyksiä ja pilkkaa kärsiessään ristillä.

(1300-luvun teoksesta: Meditations on the Life of Christ)

Jeesuksen kuoltua ristillä hänet otettiin alas ja käärittiin liinoihin hautaamista varten. Kuva hetkestä, jolloin kuollut Kristus on äitinsä Marian sylissä on koskettanut kristittyjä vuosituhansien ajan. Siinä Jumalan ihmiskuntaa kohtaan tuntema myötätunto ja Marian myötätunto yhdistyvät Kristuksen hahmossa.

Kuva tunnetaan nimellä pietà, laupeus. Runoilija Rainer Maria Rilke puki Pietà -nimisessä runossa Marian tunteet koskettavasti säkeisiin: “Poikittain makaat siinä sylissäni, enää en sinua voi synnyttää.”

Tuossa kuvassa näkyy vanhemman syvä suru hänen lapsensa kuoltua. Rakkaansa menettäneet ihmiset ovat saaneet lohtua ajatuksesta, että Maria ymmärtää miltä tuntuu, kun menettää rakkaimpansa. Siinä ovat läsnä kärsimys ja myötätunto.

Useissa ikoneissa ja maalauksissa erityisesti renessanssin ajalta on kuvattuna Maria, Jeesus-lapsi sekä puoli vuotta vanhempi Johannes. Jeesuksen kädellä on lintu. Legendan mukaan Jeesus teki ystävineen savilintuja ja osa niistä heräsi eloon. Tästä syystä myötätuntoinen lintu-ystävämme tikli on myös ylösnousemuksen symboli. Marian ei enää tarvitse synnyttää Kristusta. Kristus on syntynyt, kuollut ja ylösnoussut.