Messu tuli läheisemmäksi tehtävien myötä

Laura ja Topi Haarlaa ovat kasvaneet eri maissa ja eri hengellisissä kulttuureissa. Nyt yrittäjäpariskunta oppii toisiltaan kristillisyydestä ja iloitsee mahdollisuudesta jakaa hengellistä elämää. Sitä he tekevät muun muassa Tuomasmessussa.

Laura ja Topi Haarlaa ovat tuttu näky Tuomasmessussa. Heidät voi bongata messun eri tehtävistä tai istumassa penkissä nauttimassa messusta, joka merkitsee molemmille paljon. Miten he ovat löytäneet tiensä juuri Tuomasmessuun?

Laura kertoo tulleensa ensimmäistä kertaa Tuomasmessuun kymmenisen vuotta sitten, sattumalta ystävänsä kanssa. Helluntaiseurakunnassa kasvaneelle Lauralle luterilainen messu ei ollut tuttu. Oikeastaan koko suomalainen kulttuuri oli hiukan vieras lähetyslapsena Equadorissa lapsuutensa viettäneelle ja Yhdysvalloissa opiskelleelle nuorelle naiselle.

– Rakastin Agricolan kirkon kuorin punaista seinää ja kaarta siinä edessä. Muistan myös ajatelleeni, että tämä on niin suomalaisille sopiva messu! Messussa oli sopivasti yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Sai rukoilla hiljaa tai itsekseen, mutta rukouksia kuitenkin luettiin ääneen ja sillä tavalla jaettiin yhteisesti.

Tutustuttuaan Topiin Laura alkoi käydä messussa uudelleen ja löysi tiensä myös tehtäviin. Hän aloitti valkopukuisten koulutuksen, joka mahdollistaa rukouspalvelijana toimimisen.

– Olin ollut aikaisemminkin vapaaehtoisena eri seurakunnissa, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun minut koulutettiin! Koen, että meihin satsattiin, oli laadukkaita luentoja ja muuta panostusta. Lopuksi oli vielä julkinen tehtäviin siunaaminen, joka oli todella koskettavaa, Laura kertoo.

Lauran mielestä on ihanaa rukoilla ihmisten puolesta. Ehtoollista hän ei jaa, koska ei ole evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.

Topi tutustui Tuomasmessuun 90-luvun puolivälissä, jolloin espoolaisen Leppävaaran seurakunnan nuoret kävivät viikko-ohjelmansa osana kerran kuussa Tuomasmessussa. Myöhemminkin Topi kävi messussa, mutta jossain vaiheessa tuli noin vuosikymmenen tauko. Tauko loppui messuun, jossa yhteistyökumppanina oli Kirkon ulkomaanapu, ja Topi oli rekrytoitu pesemään ehtoollispikareita.

– Messussa oli vaskipuhallinryhmä soittamassa, ja musiikki oli aivan törkyupeaa! Se oli kuin Finlandia-talon konsertti, joka maksoi kolehdin verran. Tuon kokemuksen jälkeen messusta tuli taas osa omaa elämää.

Topi kertoo, että messu tuli läheisemmäksi tehtävien myötä. Hän on toiminut lähes kaikissa messun tehtävissä paitsi saarnaajana, liturgina tai musiikissa.

– Aivan kuten hengellisillä kesäjuhlilla pääsee porukkaan ja henkeen mukaan talkoiden kautta, niin myös Tuomasmessussa tehtävien kautta. Suosittelen! Topi sanoo.

Messun tehtäviä on monenlaisia aina kolehdin laskemisesta ja rukousalttareilla toimimisesta laulukirjojen jakamiseen, tekstien lukemiseen ja moneen muuhun. Niihin voi ilmoittautua kirkolla tai netissä, ja niihin on opastus.

Tehtävissä toimimisen lisäksi on joskus hyvä vain istua penkissä. Laura on ihmetellyt sitä, että toisin kuin luterilainen messu toisinaan Tuomasmessu ei hänen mielestään ole koskaan kuiva.

– Se johtuu varmaan siitä, että ihan tavallisille erilaisille ihmisille on annettu tilaa, että messua ei kannattele pelkästään pappi ja kaavat.

Topi iloitsee myös siitä, että messun jälkeen saa vielä olla sosiaalinen.

– Arvostan teejatkoja!

Laura ja Topi tapasivat toisensa kolme vuotta sitten, kun Laura osallistui Topin järjestämälle Taizé-leirille Espoossa. Seuraavan kerran he tapasivat kesällä Suomenlinnassa niin ikään kristillisessä nuorten aikuisten tapahtumassa. Siitä alkoi kirjoittelu, joka johti seurusteluun ja kaksi vuotta sitten vietettyihin häihin.

Laura ja Topi tulevat erilaisista hengellisistä taustoista, mikä on rikastuttanut elämää. Molemmilla on myös avoin suhtautuminen muuhun kuin omaan perinteeseen.

– Opiskeluaikana kiertelin paljon erilaisissa kristillisissä ympyröissä aistimassa niiden meininkiä, ja samaa teen nykyään eri kesäjuhlilla. Kävin myös Ketko-koulutuksen, jossa tutustuttiin eri kirkkokuntiin. Miellän itseni vahvasti ekumeenikoksi, Topi pohtii.

– Mutta kyllä Topi on vahvasti luterilainen! Laura toteaa.

– Totta, onhan se niin, että kun vierailee paljon eri paikoissa, oma identiteetti kirkastuu. Erilaisten kristittyjen kohtaaminen on myös siksi tärkeää, että siinä oppii itsestä, Topi sanoo.

Missä Lauran ja Topin erilaiset taustat sitten näkyvät?

– Meidän teologiat eroavat toisistaan. Ajattelemme eri tavalla kasteesta ja ehtoollisesta. Eroja saattaa olla siinä, mitä hyväksyy ja mitä ei, Laura luettelee.

Konflikteiltakaan pariskunta ei ole välttynyt, sen verran syvällä ja ytimessä hengelliset kysymykset ihmisessä ovat. Mutta tärkeämpää on se, mitä on toiselta oppinut.

– Olen oppinut Topilta armosta ja rakkaudesta, Laura sanoo.

– Iloitsen siitä, että täydennämme toisiamme ja että voimme jakaa hengellistä elämää, ja että Lauran tapa olla kristitty näkyy meidän yhteisessä arjessa, Topi jatkaa.

Topi ja Laura lähtevät haastattelusta valokuvattavaksi Viikin pelloille Helsingissä. Peltomaisema on heille varsin tuttu, koska avioparin toinen koti on Haarlan tila Nummella. Topi on ruista ja kauraa viljelevä maatalousyrittäjä. Tilan omenapuutarha teettää hommia myös Lauralla sadonkorjuuaikana. Maatilan töiden lisäksi Topin elämään kuuluu teologian opiskelu ja erilaisissa järjestöissä toimiminen.

– Tykkään järjestää tapahtumia, joissa saadaan ihmisiä koolle tärkeiden asioiden äärelle ja kohtaamaan toisiaan. Yksi tällainen on Taizé-henkinen viikonloppu nyt syyskuussa!

Lauralla on oma yritys Norsu Art, jonka puitteissa hän piirtää kortteja ja tekee esimerkiksi kutsuja ja mainoksia. Myös englannin kielen koulutus, käännökset ja editointi kuuluvat repertuaariin. Laura on opiskellut aikoinaan Kaliforniassa Yhdysvalloissa ja sittemmin myös Helsingin yliopistossa arabian ja islamin tutkimusta.

–  Tekeminen ei meillä ihan heti lopu, Laura ja Topi nauravat.

Tuomasmessussakin tekemistä riittää, mutta myös levähtämistä kiireen keskellä.

– Messussa ihminen kohtaa Jumalan. Mikä sen parempaa, Laura kiteyttää.