Kun en jaksa uskoa

Onko sinua koskaan vaivannut kysymys siitä, miksei Jumala vastaa vahvemmin rukouksiimme. Joskus olen kuullut jopa sanottavan, että se johtuu siitä, että rukoilijan usko ei riitä. Miksei Jeesus paranna, anna työtä tai opiskelupaikkaa, elämänkumppania. Siksikö, että en jaksa riittävästi uskoa.

Tästä seuraa kysymys pahan ja kärsimyksen ongelmasta. Miksi maailmassa on niin paljon pahaa ja miksi meitä kohtaa kärsimys eri tavoin. Siihen ei ole yksinkertaista vastausta.

Ja toisaalta koko Jumalan luomistyö ja pelastushistoria, Jumalan pelastustahto, ovat vastaus kärsimyksen ongelmaan. Jumala tuli ja eli ihmisen elämän ja kuoli ihmisen kuoleman. Jumala on siis myös itse kärsivä Jumala. Hän tuntee kärsimyksen. Hän on kärsivän rinnalla. Ja hän aikoo tehdä ja tekee asialle koko ajan jotakin. Esirukouksessa me tulemme mukaan hänen työhönsä.

Esirukous alkaa aina omasta tai toisen hädästä ja kärsimyksestä. Silloin rukoilen ”auta sinä, Jumala”. Kun kolmiyhteinen Jumala kerran työskentelee koko ajan maailman ja jokaisen ihmisen hyväksi, niin esirukouksessa liityn Pojan, Hengen ja Isän rukoukseen. Saan voimaa Jeesuksen rukouksesta ja oikeat sanat sisimmässäni rukoilevalta Hengeltä.

Jos rukoilen pinnallisia, todellisen elämän kannalta toisarvoisia asioita, en löydä silloin tarttumapintaa Jeesuksen rukoukseen. Rukous ei ole vastausautomaatti kaikkiin elämän ongelmiin. On paljon asioita, joiden hoitaminen kuntoon on uskottu minulle itselleni. Jumala ei ole mikään juoksupoika: ”Mene ja tee se, järjestä tämä…”

Jeesuksen kanssa rukoileminen ei ole koskaan omasta uskosta kiinni. Vaikka en enää jaksaisi itse uskoa, voin rukoilla Jeesuksen kanssa, hänen uskonsa varassa. Hän uskoo minussa.

Petri Laaksosen kauniissa laulussa on sanat juuri meille, jotka emme aina jaksa uskoa.

Silloin kun en itse jaksa uskoa,

kun on sydämeni liekki hiipuva,

tule sinä Jeesus,

usko minussa,

pimeyteni valtaa taivaan valolla.