Jaana Räntila 2.6.2019

Joh. 15: 26-16: 4

Jeesus sanoi:
    ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti.
    Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”

Elämme kirkkovuodessa merkillistä väliaikaa, odotuksen aikaa. Jeesus on astunut taivaaseen ja seurakunta odottaa hänen lupaamaansa Hengen lahjaa. Kovin tutultahan tämä väliaika, odotuksen aika tuntuu. Jeesus on poissa näkyvistä, taivaassa ja me kristityt täällä maan päällä odotamme jotain häneltä, jotain joka saisi meidät rohkaistumaan uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Tämä yhdeksän päivän mittainen ajanjakso helatorstain ja helluntain välissä, kun pääsiäiskynttilä on sammunut ja Hengen tuulet eivät vielä huminoi, tuntuu minusta luterilaiselta perustilalta, vähän laimealta ja ehkä lamaantuneeltakin. Alkuseurakunnan kristityt odottivat Jerusalemissa yhtä pitäen ja lakkaamatta rukoillen luvattu Pyhää Henkeä. Mitenkähän meidän odotustamme voitaisiin kuvailla? Ehkä sitä kuvaa enemmän epävarmuus ja huoli tulevasta, niin yksilön kuin yhteisömmekin kohdalla. Mitä tuleman pitää ja pidetäänkö minusta ja meistä huolta?

Tuntuu siksi helpottavalta kuulla, että Pyhää Henkeä kuvataan evankeliumissa Puolustajaksi. Kuka nyt Puolustajaa ei tarvitsisi elämän haasteissa! Sananmukaisesti Henki on puolestapuhuja, tukija, auttaja. Tätä me heikot kaipaamme, kukin tavallamme. Voit kohta laulettavan Taizé-laulun sanoin pyytää Pyhää Henkeä, Puolustajaa, oman elämäntilanteesi ja ihmissuhteittesi keskelle. Paavi Franciscus saarnassaan muistuttaa kristittyjä, että Herra ei lähetä taivaasta omilleen kuitenkaan vastausta, hän lähettää Pyhän Hengen. Eikä Henki tule tuomaan päiväjärjestystä, hän tulee tulena. Valmiiden vastausten ja marssijärjestyksen sijaan saat ja kirkkoyhteisönä saamme muuta, rohkeuden ja nöyryyden seuraamiseen ja rakastamiseen, kulkemaan opetuslapsen tietä. Kyse on suhteesta, jota eletään ja jossa eletään.

Lauletaan Messulaulua 70

Henki on myös Totuuden Henki. Kukaan meistä ei kestäisikään totuutta ilman puolestapuhujaa, tukijaa ja auttajaa! Me ihmiset saatamme ladella totuuksia toisillemme ilman myötätuntoa ja rakkautta. Julmuudelta tai karkeudelta se silloin tuntuu. Totuuden Henki on rakkauden ja myötätunnon Henki. Siksi totuus, jonka Hän meille paljastaa, ei saata meitä epätoivoon. Me janoamme sitä totuutta, sillä se tekee meistä vapaita.

Totuus ilman rakkautta johtaa ihmisten käsissä siihen, mitä päivän evankeliumin loppuosa kuvaa eli surmaamiseen, vihaan ja vainoon. Sanoillakin voi satuttaa, ajaa toinen jopa itsetuhoon. Siellä missä Jumalan Henki toimii, ei puhuta ihmistä vastaan, vaan ihmisen puolesta. Vastakkainasettelun sijasta pyritään sovintoon ja ymmärrykseen. Henki on puolestapuhuja ei vastaan puhuja. Kristityt ovat tietenkin erimielisiä monista asioista, mutta rakkaus sanelee reunaehdot. Henki ei luo yhdenmukaisuutta, vaan yhteyden. Tämän rakkauden muodostaman yhteyden ulkopuolella muuttuu toisen ja erilaisen ihmisen ihmisarvo, uskonto ja tapa harjoittaa sitä, sukupuoli, seksuaalisuus ja koko ajattelutapa uhkaksi ja tuomittavaksi, kenties tuhottavaksi. Ilman rakkautta meillä ei ole mitään. Jokainen, joka on joskus yrittänyt ymmärtää toisella tavalla ajattelevaa ja toimivaa, tietää, ettei tässä ole mitään sentimentaalista. Henki on siksi puolustajamme, kun vihan voimat uhkaavat yhteyteen pyrkiviä rakkauden voimia meissä. Henki on auttajamme silloinkin, kun epäonnistumme tässä ihmisyytemme toteuttamisessa ja Hän kutsuu meitä takaisin evankeliumin arvoihin: sydämen hyvyyteen, anteeksiantoon ja myötätuntoon.

Jeesus eli tämän evankeliumin todeksi. Ja juuri Hän on se totuus, se elävä evankeliumi, jonka Henki meille paljastaa. Ei ole mitään hänestä erillistä totuutta tai yksityistä totuutta itsekustakin, vaan totuus, joka ristillä paljastui, kun Jeesus antoi Henkensä. Isää ja Poikaa yhdistävä rakkauden Henki levisi silloin ristiltä Jeesuksen murretun ruumiin läpi maailmaan yhdistämään meidät kaikki Isään. ”Olemme saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden ja niin me huudamme Abba, Isä!”

”Te saatte puolustajan!” sanoi Jeesus. Siinä ei tainnut olla mitään ehtolauselmaa perässä, vain yksinkertainen lupaus. Ota tämä lupaus nyt mieleesi, sydämeesi ja huolten, pelkojen, ahdistusten ja monien vaikeiden kysymysten ja tilanteiden keskellä muista sitä. Tämä lupaus tarkoittaa, että et ole yksin silloinkaan, kun olet yksin. Sinut nähdään, sinut tunnetaan ja sinua rakastetaan. Missä tilanteessa oletkin, voit aina nostaa kasvosi ylöspäin ja huokaista: tule Puolustajani, tule auttajani, tukijani!

Pyhää Henkeä ei odoteta missään elämälle vieraassa tilassa, vaan juuri siellä, missä sinun sydämesi kamppailee säilyttääkseen rohkeutensa ja toivonsa. Arjessa, elämän mielen ja merkityksen välillä kadotessa, me tarvitsemme Puolustajaa ja puolestapuhujaa, jonka hellä ääni muistuttaa syvimmästä identiteetistämme, että olemme Jumalan lapsia ja kuulumme hänelle, vaikka kaikki seikat elämässämme tuntuisivat puhuvan sitä vastaan. Elämän kovuus puhuu meitä vastaan, Jumalan Henki puhuu meidän puolestamme. Ja tässä, Jumalan maailmassa, meidät on laitettu uskomaan, toivomaan ja rakastamaan -ja löytämään lohtumme siinä uskollisessa puhuttelussa, jolla Henki lakkaamatta meitä kannattelee.

Taitaa olla niin, että me huokailemme kuin yhdestä suusta tässä helatorstain ja helluntain välissä suurimman osan ajastamme. Uskomme, toivomme, rakkaudesta puhumattakaan on sortumisvaarassa elämän koetuksissa tuon tuostakin. Tarvitsemme siksi myös toinen toistamme puhumaan puolestamme – olemaan puolellamme. Tai oikeammin tarvitsemme myötätuntoista kuuntelijaa rinnallemme, sillä lupaus Puolustajasta kätkeytyy myös näihin huojentaviin kohtaamisiin. Näin me voimme todistaa Hänestä, joka on ollut kanssamme alusta asti ja on oleva loppuun asti Pyhän Henkensä kautta, jonka Hengen Hän, lupauksensa mukaan, suo runsaana keskellämme asumaan. Nousemme nyt tunnustamaan uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaamme.