Ilkka Kantola 4.2.2018

Valon lisääntyminen ei aina tiedä hyvää. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan suomalaisten itsemurhat ovat todennäköisimpiä keväällä toukokuussa. Ei tiedetä tarkkaa syytä siihen, miksi näin on. Onko syynä se, että valon lisääntyessä oman tilanteen toivottomuus ja kurjuus korostuvat? Onko niin, että pitkä, hämärä vuodenaika on masennukseen taipuvaiselle ihmiselle armollisempi? Vahvistaako keväällä valon käynnistämä luonnon uusiutuminen kokemusta siitä, että ei itse pärjää eikä jaksa pysyä mukana? Mitä kirkkaampi valo, sitä jyrkemmät varjot. Vai onko niin, että kevään valo on sittenkin liian heikko poistamaan sitä kuormaa, joka on kannettavaksi kertynyt pitkien pimeiden viikkojen aikana?
Ihmisten maailmassa valo voi olla julma. Se saattaa tuhota ja tappaa. Se, että meistä kerrotaan totuus tai että meille kerrotaan totuus, voi johtaa äärimmäisiin tekoihin. Kuluneella viikolla Iltalehti uutisoi miehen potkineen vaimonsa kuoliaaksi, kun tämä oli kertonut pettäneensä häntä.
Mies ei kyennyt kohtaamaan totuutta avioliitostaan, vaimostaan ja itsestään. Valo oli liian kova ja niin varjosta tuli hirvittävän pimeä. Totuus ei johtanut hyvään. Totuus ei tehnyt vapaaksi. Valo muuttui vastakohdakseen. Pimeys otti vallan.

Ihmisten maailmassa me sekä toivomme valoa, että pelkäämme joutuvamme valoon. Haluaisimme tietää miten asiat oikeasti ovat. Toisaalta, pelkäämme, että toiset ihmiset saisivat tietää miten meidän omat asiamme oikeasti ovat. Mieluusti pitelisimme totuuden paljastavaa lamppua kädessämme nähdäksemme paremmin, mitä toisten ihmisten elämässä tapahtuu. Yhtä innokkaasti pysyttäytyisimme itse lampun valokeilan ulkopuolella hämärän turvissa.
Kun valokeila suunnattiin Helsingin uuteen piispaan, kirkas valo toi näkyviin varjoja hänen aikaisemmasta elämästään ja työstään pappina. Piispa joutui huonoon valoon. Totuus ei vastannut odotuksia ja asetettuja ihanteita. Me, jotka katselimme häntä lampun takaa, tunsimme houkutusta ryhtyä tuomitsemaan. Olimmehan itse turvassa, kun valoa ei suunnattu meihin.
Annoimme myös tukemme sille, että nyt valaistaan kunnolla kaikki luottokorttien käyttö koko seurakuntayhtymässä, jotta virheet tulevat näkyviin ja vastuussa olevat voivat tehdä parannuksen. Uskomme, että vain näin toimien voidaan palauttaa luottamus kirkkoon.
Samalla kirkkaassa valossa häpeään joutunut piispa pyysi anteeksi, lupasi tehdä parannuksen ja odottaa nyt mahdollisia oikeudellisia seuraamuksia pykälien mukaan. Ihmisten maailmassa asia on siltä osin selvä.

Mutta mitä Jeesus tarkoittaa kehottaessaan kulkemaan valon kanssa? Kutsuuko hän meidät valonheitinten kantajiksi, valomiehiksi ja -naisiksi? Antaako hän meille tehtäväksi selvittää ja paljastaa ja tuoda julkisuuteen kaikki se, mitä ihmisten elämässä tapahtuu? Antaako hän meille, uskollisille, suojan lamppujen takana, hämärässä. Niin, että siellä saamme arvioida ja arvostella toisten ihmisten virheitä, syntejä ja epäonnistumisia? Tahtooko Jeesus meidän olevan toimijoita hankkeessa, jossa ihmiset totuuden valossa pannaan häpeämään itseään ja tuomitsemaan toisiaan? Sekä on kristityn tehtävä valon kantajana?
Jos Jeesuksen evankeliumi olisi tällainen, ei kristinusko olisi tuonut ihmisten maailmaan mitään uutta. Ilman kristinuskoakin ihmiset ovat osanneet arvostella, häpäistä ja tuomita toisiaan ja hävetä omia syntejään. Ilman kristinuskoakin ihmiset ovat osanneet kääntää valonheittimet toisten synteihin. Näillä taidoillamme me osaamme poistaa omasta ja toistemme elämästä ilon ja vapauden ja tehdä elämästä ahdistavan ja surkean matkan. Tämän me ihmiset osaamme ilman Jeesustakin.
Juuri tästä Jeesus, Vapahtaja, tuli meidät vapauttamaan. Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse on tuo valo, josta hän sanoo opetuslapsilleen: ”Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne.” Jeesus valo on hän, joka Jumalan nimissä armahtaa halveksitut, häväistyt, tuomitut ja itsensäkin tuominneet ihmiset. Hän on se, joka osoittaa Jumalan nimissä rakkautta ja ottaa luokseen ne, joita toiset vihaavat ja hyljeksivät.
Jeesus on vapauttava valo, koska hän on rakkaus ja armo. Tämä valo työntää syrjään sen pimeyden, joka näyttäytyy häpeänä, hylkäämisenä, halveksuntana ja tuomiona. Tämä armon ja rakkauden valo Jeesuksessa varjelee epätoivolta, ja eksymiseltä, hukkumiselta ja kadoksiin joutumiselta. Tämä valo varjelee joutumasta helvettiin.

Kulkekaa armo ja rakkaus mukananne, sanoo Jeesus opetuslapsilleen ja meille. Jos luovutte armosta ja rakkaudesta, te ette kestä omia vikojanne ja syntejänne ja häpeäänne. Ja te joudutte uudestaan pimeään ahdistuessanne ja masentuessanne. Kulkekaa armo ja rakkaus mukananne. Niin kauan kuin teillä on armo ja rakkaus mukananne, uskokaa armoon ja rakkauteen, jotta teistä tulisi armon ja rakkauden lapsia, sanoo Jeesus.
Ehtoollinen on armon ja rakkauden lasten ateria, jossa Jeesus itse on läsnä. Hän tietää kuormamme, hän tuntee häpeämme ja ottaa meidät vastaan tällaisinamme. Hän parantaa haavamme ja vapauttaa meidät. Hän lähettää meidät armon ja rakkauden lapsina maailmaan armahtamaan ja rakastamaan, olemaan valona tässä maailmassa.