Henri Järvinen 18.8.2019

Luuk. 16: 1-9

Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
    Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
    ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”

Enkeli ilmestyi seurakuntaneuvoston kokoukseen ja sanoi kokousta johtavalle kirkkoherralle, että hän on tullut palkitsemaan kirkkoherran vuosien kunniakkaasta ja uskollisesta palvelusta. Enkeli sanoi, että nyt kirkkoherra voisi valita kolmesta lahjasta: hän voisi saada äärettömästi rahaa, äärettömästi mainetta tai äärettömästi viisautta. Kirkkoherra oli syvällinen tyyppi ja niinpä hän sen kummemmin miettimättä pyysi saada äärettömästi viisautta. ”Ja sen sinä saat”, sanoi enkeli ja katosi. Kaikkien päät kääntyivät kirkkoherran puoleen, joka istui hiljaa, vain viisauden aura sädehtien pään ympärillä. ”Sano jotain”, viimein eräs läsnäolijoista kuiskasi. Kirkkoherra katsoi kaikkia ja sanoi lopulta: ”minun olisi pitänyt ottaa rahat”.

Viisaus. Mitä se oikein on? Jos me katsotaan tätä tämän päivän evankeliumikertomusta epärehellisestä taloudenhoitajasta niin viisaus ei aina ole kaikista suurin ja paras asia maailmassa. Jokainen ihminen voi olla fiksu ja käyttää fiksuuttaan tehdäkseen pahoja asioita. Monet huijarit ja rikolliset ovat viisaita tyyppejä jotka osaavat käyttää aivojaan tuottaakseen maailmaan paljon kärsimystä ja ikävyyksiä. Tämän päivän evankeliumiteksti haastaa meitä olemaan viisaita, mutta viisaita Jumalan valtakunnan asialla; samalla tavalla kuin jumalaton ja maallinen ihminen on viisas edistäessään itsekkäitä tavoitteita ja pyrkimyksiä. Jeesus käyttää kertomusta viisaasta taloudenhoitajasta isäntänsä palveluksessa opettaakseen meille, että meidän tulee olla viisaita Jumalan palveluksessa. Meitä haastetaan jäljittelemään taloudenhoitajan taitavuutta, mutta ei hänen epärehellisyyttään. ”Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. ”

Mutta miksi taloudenhoitajasta joka oli saamassa potkut, löytyikin nyt kehuttavaa viisautta? Oliko niin, että taloudenhoitaja oli hoitanut työnsä huonosti, vain rutiinilla ja elottomasti, ilman luovuutta ja mielikuvitusta. Ehkä sen seurauksena homma ei kannattanut, oli ilmassa riskejä ja bisnes kärsi. Hänen taloudenhoitonsa nähtiin huonona. Niinpä isäntä päätti irtisanoa taloudenhoitajan: ” ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Taloudenhoitaja joutuu kohtaamaan uuden todellisuuden, jossa vaarana on menettää työpaikka ja ymmärtää tilanteen vakavuuden. Hän ei voi enää huijata itseään. Enää ei voi päästä helpolla. Ehkä hän tietään myös miten toivottomaksi tulevaisuus voi kehittyä. ” ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa.” Hän tietää miten huono tilanne on ja hetken mietittyään hän keksii, miten hän voi selvitä tilanteesta. Ja lopulta asiat muuttuvat täysin, kun hänet nähdään viisaana ja nokkelana, eikä hän ole enää omaisuuden tuhlaaja vaan viisas taloudenhoitaja.

Mitä sinä ajattelet tästä evankeliumikertomuksesta? Mitä ajatuksia se sinussa herätti?

Teema joka kertomuksessa varmasti koskettaa on taloudenhoitajan kohtalo. Tällä on varmasti monia työttömiä paikalla. Useimmat meistä, ehkä jokainen, on joskus kokenut työttömyyttä tai työttömyyden uhkaa. Myös minulle se on ollut tuttua omassa ja läheisteni elämässä. Kuvattu tilanne usein vie kaiken elämän energian ja huomion. Miten koko elämä menee sekaisin, kun joutuu miettimään yhtäkkiä toimeentuloaan ja elämän perusasioita. Mitä minä olen kokenut silloin kun toimeentuloni on uhattuna? Mitä on se sisäinen kaaos kun elämänasiat menevät täysin uusiksi? Eihän elämään kuuluisi epävarmuus, mutta samalla ehkä tunnistan, kuinka täynnä elämä on epävarmoja tekijöitä. Eikä pelkästään elämän asioita vaan kuten kertomuksessa kuvattu tilanne pistää miettimään myös itseään: mihin minä pystyn, mitä minä osaa ja kuka oikeastaan olen itselleni ja muille.

Jeesus käyttää kertomuksia elävästä elämästä avatakseen meille ymmärrettävällä ja todellisella tavalla hengellisiä totuuksia. Tämän päivän kertomus ei ole tarina oikeista ja vääristä keinoista vaan siitä mistä elämän asioissa syvällisesti on kyse. Heräämisestä oman elämän todellisuuteen ja sisäiseen muuttumiseen jossa voimme aidosti muuttaa elämämme kurssia.

Mikä on sinulle tärkeintä? Mitä eri elämän osa-alueet sinulle merkitsee? Onko elämäni rakentunut vain maallisten asioiden varaan. Rahan, tavaran, yhä hienompien laitteiden, matkojen, huvitusten, työelämän asioiden, kiireen, stressin, tuottavuuden…varaan. Missä kohtaa elämäni mittapuulla on toiset ihmiset, läheiset, ystävät. Mihin kohtaa elämääni mahtuvat hengelliset asiat? Onko minulle tärkeämpi lääkärini joka hoitaa fyysistä terveyttäni kuin pappi joka hoitaa sieluani. Turvaanko enemmän sosiaaliturvaan kuin Jumalaan elämän heitellessä?

Moni meistä ajattelee, että hengelliset asiat ovat itsestäänselvyyksiä. ”Jumala on rakkaus ja kaikki on ihan jees”. Oletko varma, että se riittää? Oletko varma, että vain sitä Jumala sinulta odottaa?

Kuten evankeliumikertomuksen taloudenhoitajalle työ oli itsestäänselvyys. Niin kuin se on monelle meistä. Mutta pian ei ollutkaan. Kaikki muuttui. Tämä havahdutti taloudenhoitajan. Entä jos sama on totta minun hengellisessä elämässäni. Mikä havahduttaisi tai herättäisi minut?

Seuraava kysymys on se, että mistä minä tiedän, mikä on tärkeintä? Meille ihmisille on annettu kyky nähdä ja tuntea asioiden arvon. Sitä kautta syntyy meille arvomaailma, jonka pohjalle elämämme rakentuu. Kuitenkin tuo arvomaailma on varsin monimutkainen ja hankalasti hahmotettava asia. Miten voin tietää mikä on arvokasta?

Eräs vanha (aasialainen) kertomus kertoo miehestä, joka menee jadekauppiaan luokse. Hän haluaa oppia tietämään kaiken jadekaupasta, erityisesti mikä jade on arvokas ja mikä ei. Jadekauppias ottaa yhden jadekiven ja asettaa sen miehen käteen. ”Mene kotiisi ja elä kuten ennenkin, tee asioita kuten ennekin, mutta älä päästä tätä kiveä pois kädestäsi”, hän sanoo. Mies menee kotiin, toimii niin ja palaa takaisin viikon kuluttua. Kauppias kysyy: ”Nukuitko kiven kanssa?” ”Kyllä!” ”Söitkö kiven kanssa?” ”Kyllä!” ”Oliko kivi kädessäsi koko ajan?” ”Kyllä oli!” ”Hyvä mene taas kotiisi ja palaa viikon kuluttua”, kauppias jatkoi. Tätä jatkuu viikko viikon perään ja kuuden viikon jälkeen mies kyllästyy. Kauppias kysyy viimein: ”Onko sinulla se kivi?” Mies näyttää sitä kauppiaalle Kauppias sanoo: ”Nyt sinulla on arvokas jade kädessäsi. Sinä tunnet sen etkä koskaan unohda sitä tunnetta. Nyt voit mennä maailmaan ja ottaa minkä tahansa jadekiven käteesi, jos se tuntuu samalta, niin silloin tiedät että se on arvokas.”

Arvokkaat asiat ovat hiukan kuin tuo jadekivi. Ne ovat erottamatta osa meidän elämää henkilökohtaisella tavalla. Vain elämällä niiden kanssa lopulta tiedämme asioiden todellisen arvon. Meille kristityille Jeesus ja usko Jeesukseen on tavallaan tuo jadekivi. Jeesus on meidän elämässämme, kannamme häntä mukanamme arjessamme, öin ja päivin, vaikka se olisi hankalaa ja raskasta, se on kuitenkin ainoa tapa myös todellisesti ymmärtää Jeesuksen ja uskomme arvon; kasvaa ymmärtämään kuinka Jumala on läsnä maailmassa kun olemme itse kantaneet häntä mukanamme, käsissämme.

Tässä vertauksessa Jeesus haastaa meitä olemaan viisas taloudenhoitaja. ”Minäkö taloudenhoitaja?” saatat ehkä kysyä. Kyllä, meidät kaikki on asetettu taloudenhoitajan tehtävään. Jumala on antanut meille koko luomakunnan ja ihmiskunnan käsiimme huolehdittavaksemme ja me olemme niiden ”taloudenhoitajia”, asianhoitajia. Jeesus on antanut meille Jumalan valtakunnan -rakkauden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden- valtakunnan huolehdittavaksemme. Olemme rauhan, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden taloudenhoitajia. Ajattele sitä! Maailman rauha ja oikeudenmukaisuus, harmonia, asioiden uudestisyntyminen Kristuksessa – hänen rakkaudessaan ja rauhassaan – se kaikki on meidän käsissämme ja meidän bisneksemme, niin yksilöinä kuin yhteisöinä.

Meidän bisneksemme Kristuksen seuraajina on auttaa tämän Jumalan valtakunnan syntymistä itsessämme. Meille on annettu kaikki mahdollisuudet ja resurssit tämän toteuttamiseen. Meidät on varustettu totuudella uskossamme, meille on Jumala Pyhän Henkensä kautta antanut siihen voiman sydämiimme, myös sakramentit antavat meille tarvittavan voiman tähän ja Jumalan on antanut meille aikaa – meidän elämämme. Ja lopulta myös, ennemmin tai myöhemmin, meidät kutsutaan tekemään tiliä siitä, miten me olemme käyttäneet näitä sijoituksia ja miten hyvin olemme Jumalan ja Jeesuksen meille lahjoittamaa taloutta hoitaneet.

Evankeliumi loppuu sanoihin: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset.” Toisin sanoen: ”maailmalliset ihmiset usein näkevät paljon enemmän vaivaa maallisten asioiden saavuttamiseksi jotka eivät kuitenkaan kestä kovinkaan kuin kristityt taivaallisten asioiden saavuttamiseksi jotka kestävä ikuisesti.” Jeesus sanoo näin, koska hän haastaa meitä: ei ainoastaan olemaan hyviä ja hurskaita vaan hän myös kutsuu meitä olemaan viisaita ja sitoutuneita ja ennen kaikkea innokkaita edistämään hyviä ja pyhiä asioita maailmassamme.

Paavi Franciscus on tuonut voimakkaasti esiin varsin paljon samaa mitä Jeesus tässä tämän päivän evankeliumissakin. Hän on ihmetellyt puheissaan ja kirjoituksissaan tätä rajaa maallisen ja hengellisen välillä. Jokin vuosi sitten hän kirjoitti: ”Jos tietokone menee rikki, niin se on tragedia, mutta köyhyys, heikompien tarpeet, ristiriidat niistä tulee normaalia elämää. Jos talviyönä joku kuolee pakkaseen, se ei ole mikään uutinen. Monessa paikassa maailmassa lapsilla ei ole mitään syötävää, mutta se ei ole mikään uutinen, se on normaalia. Jos jossain jonkun sijoitukset romahtavat, se on tragedia ja ihmiset sanovat ”mitä me nyt teemme”, mutta jos ihmiset kuolevat nälkään, kärsivät huonosta terveydestä, se ei ole mitään. Kuoleva ihminen ei ole mitään, osakemarkkinoiden romahdus on tragedia. TÄMÄ on meidän aikamme kriisi. Ihmiset ovat kertakäyttötavaraa kuin roskat.”

Haaste jonka paavi ja tämän päivän evankeliumi esittävät on kova. Voimmeko me välittää kodittomista, nälkäisistä, köyhistä, sairaista, maahanmuuttajista, syrjäytetyistä yhtä paljon, kun me välitämme itsestämme? Tämä on ennen kaikkea uskon haaste – että voimme nähdä asiat uskon silmin: tämä tarkoittaa että näemme että me emme ole erillisiä, emme ole erilaisia, emme ole ”jotain muuta”. Me olemme kaikki yhtä ja yhdessä. Me olemme veljiä ja sisaria toisillemme. Olemme Jumalan perhe.

Tämän päivän evankeliumin ydin on tämä. Jeesus muistuttaa meitä siitä, että maailmassa ihmiset ovat usein valmiimpia uhraamaan elämänsä maallisten asioiden edestä kuin Kristityt ovat valmiita uhraamaan elämäänsä kristillisten päämäärien edessä. Meidät on kutsuttu olemaan vähintään yhtä viisaita ja sitoutuneita, hengellisiin asioihin kuin tavalliset ihmiset ovat maallisiin asioihin. Meidät kutsutaan sitoutumaan Jumalan valtakuntaan keskellämme. Kaikki tarpeellinen tätä sitoutumista varten on annettu meille kasteessa ja se kaikki uudistetaan aina Herran päivänä, kun kokoonnumme Herran pyhän pöydän ääreen kuulemaan pyhää sanaa ja nauttimaan pyhää ehtoollista.

Jos maalliset ihmiset ovat valmiita suuriin uhrauksiin maallisten päämäärien vuoksi niin kuinka paljoon me olemme valmiita kristittyinä? Miten paljoon olemme valmiita Kristuksen ja hänen valtakuntansa puolesta? Tämä on se sanoma josta kirkko muistuttaa aina uudestaan ja uudestaan, erityisesti tänään näissä teksteissä. ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina”, kuten epistolateksti sanoi. Tämä on se hyvä uutinen jota Jeesus julistaa tämän päivän evankeliumissa. Se on se hyvä uutinen johon jokaisen meistä sinut ja minut on Jumala valtuuttanut ja antanut voiman – vain jos me haluamme tehdä niin.

Pyytäkäämme siis Jumalaa avaamaan korvamme, jotta voisimme käsittää mihin meitä kutsutaan elämässämme ja maailmassamme. Pyytäkäämme Jumalaa avaamaan mielemme, että ymmärtäisimme mitä meidän pitäisi tehdä. Pyytäkäämme Jumalaa auttamaan meitä toteuttamaan hänen tahtonsa käytännössä koska vain sitä kautta myös me voimme muuttua ja niin seurata ja olla lähellä Jeesusta. Ja ennen kaikkea, pyytäkäämme Jumalaa muistuttamaan, että Hän ei koskaan pyydä meiltä mitään mihin hän ei itse valmista ja varusta meitä. Jumala ei koskaan lakkaa antamasta meille mitä tarvitsemme.

Antakoon Jumala teille rauhansa.