Heidi Zitting 3.2.2019

Luuk. 2: 22-33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.

    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:

      – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
      niin kuin olet luvannut.
      Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
      jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
      valon, joka koittaa pakanakansoille,
      kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.


Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: »Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset.»

Viimeisten tilastojen mukaan kaiken kaikkiaan yhdessätoista maassa esiintyy ”äärimmäisen vakavaa” kristittyjen vainoa. Vielä viisi vuotta sitten tähän luokkaan ylsi vain Pohjois-Korea. Nyt siis äärimmäisen vakavan vainon tasolle on noussut 10 muutakin maata. Vainot ovat siis selvästi kiristyneet. Nämä kymmenen muuta äärimmäisen vainon maata ovat Afganistan, Somalia, Libya, Pakistan, Sudan, Eritrea, Jemen, Iran, Intia ja Syyria.

Tilastoissa vainot jaetaan kolmeen kategoriaan: on siis tätä äärimmäistä vainoa, sitten on erittäin vakavaa vainoa ja kolmanneksi tilastoidaan vielä maat joissa esiintyy vakavaa vainoa. Toiseen kategoriaan, eli maihin joissa on erittäin vakavaa kristittyjen vainoa, lukeutuu 29 valtiota. Tällaista erittäin vakavaa vainoa tapahtuu muun muassa Kiinassa ja Meksikossa. Kiinassa vainot ilmenee esimerkiksi siten että lähetystyö on kielletty eikä uskontoa saa opettaa lapsille tai nuorille. Käytännössä kaikki pyhäkoulutoiminta on siis kiellettyä. Pappien saarnalupia perutaan ja viime vuonna on otettu alas kymmeniä tuhansia ristejä kirkkojen katoilta ja julkisivuista. Kolmannen kategorian vainoa, eli vakavaa vainoa tapahtuu ainakin kymmenessä maassa. Tähän kategoriaan yltää esimerkiksi itänaapurimme Venäjä.

Kun näitä tilastoja tutkii, on oikeastaan aika hätkähdyttävää huomata, että kristittyjä vainotaan niin monenlaisissa maissa. Joukossa ovat kommunistiset Pohjois-Korea ja Kiina, pääsääntöisesti hindulainen Intia, buddhalainen Myanmar, eri islamin suuntauksia edustavia maita, kuten Afganistan, Iran ja Oman sekä kristityt maat: Eritrea, Meksiko ja Venäjä. Myös kristityt siis vainoavat kristittyjä. Uskonnollinen tai aatteellinen oikeassa oleminen aiheuttaa pahimmillaan kammottavaa tuhoa, ihan katsomuksesta riippumatta.

Ja jos nyt ajattelet että nuo kristityt maat ovat roomalaiskatolisia tai ortodoksisia maita ja luterilaisena omatuntosi on puhdas, niin haluan muistuttaa sinua siitä, että ihan tavalliset luterilaiset ja katoliset kristityt pakkasivat juutalaisia karjankuljetusvaunuihin ja ajoivat nämä junat tuhoamisleireille täällä Euroopassa, toisen maailmansodan aikaan. Jokaiseen aatteeseen, joka pyrkii laajentumaan ja jokaiseen lähetystyötä tekevään uskontoon sisältyy vaara laajentamisesta väkivalloin sekä ajatus toisen elintilan kaventamisesta. Miten esimerkiksi islamiin suhtaudutaan tänä päivänä Suomessa? Euroopassa on jo kerran lastattu vääräuskoisia junaan. Mihin suuntaan asenneilmapiiri on lähivuosina kasvanut?

Tänään haluan että kiinnität kolmeen seikkaan Simeonin puheessa huomiota. Ensiksikin siihen mitä Simeon tarkoittaa kaikkien kansojen pelastuksella, toisekis siihen miten Simeonin puhe jatkuu ja kolmanneksi toivon että kiinnität huomiota valoon.

Aloitetaan siitä että rakennetaan kokonaiskuva Simeoin puheesta. Simeon nimittäin tosiaan ensiksi kertoo meille että on nyt nähnyt kaikille kansoille koittavan pelastuksen, valon, mutta jatkaa sitten tänään kuulemaamme vielä sanomalla että: ”Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat”. Miten kaikkien kansojen pelastuminen ja kompastelu oikein liittyy toisiinsa?

Simeonin puhe kompastelusta selkiintyy kun Jeesus kasvaa ja aloittaa toimintansa. Jeesuksen ympärillä uskossaan varmat, oikeassa olijat, kompastuvat kerta toisensa jälkeen ja yhteiskunnan hylkiöt nostetaan ja julistetaan varhurskaiksi. Sairaat, köyhät ja kuolevat nostetaan takaisin elämään ja yhteiskuntaan.

Pian käy myös selväksi, että Jeesus ei nosta vain juutalaisia. Muistatko miten Jeesus suhtautuu foinikialaislaisen uskoon? Foinikialainen nainen on toisuskoinen, toisen kulttuurin edustaja. Ei juutalainen. Jeesus ei kuitenkaan väheksy tämän naisen uskoa, vaan se riittää että nainen uskoo Jeesuksen olevan parantaja. Ei ole kyllä ihan tunnustuskirjojen mukaista uskoa, sanoo sisäinen teologini.

Jeesuksen esimerkkiä seuraamalla on hirveän vaikea puolustella mitään aattellista vainoa tai toisen elintilan kaventamista. Siitäkin huolimatta minulle tämä Jeesuksen ehdottomuus oikeassa olijoiden suhteen on vähän vaikea. Minä pidän teologiasta ja meidän tunnustuskirjoistamme. Minusta oppia pitää pohtia ja siitä pitää kristittyjen kesken neuvotella. Jeesus on kuitenkin tiukka. Harhaan astuminen on lähellä siinä vaiheessa jos minä alan määrittelemään toista omasta totuudestani käsin. Jos väitän ymmärtäväni Jumalan aivan oikein, niin kuulun kompastujien joukkoon. Jumala on aina ymmärrystäni suurempi.

Oikeaoppisille Jeesus on tiukka ja niinpä nämä oikeassa olijat lopulta Jeesuksen naulaavatkin ristille. Kaikissa katsomuksissa ja uskonnoissa piilee mahdollisuus ainoan oikean totuuden aiheuttamaan silmittömään pahaan. Siitä meitä varoitetaan. Vainoista. Monet kompastuvat ja monet nousevat.

Toisen elintilaa ei saa kaventaa, mutta mitä meidän pitäisi ajatella lähetyskäskystä? Menkää ja tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani. Eikös se ole aika rajussa ristiriidassa uskontojen ja katsomusten yhteisymmärryksen kanssa.

Avain tähän dilemmaan löytyy jälleen Jeesuksen opetuksesta ja esimerkistä: Jeesuksen esimerkki on aika selkeä. Lähetystehtävä on rakastamisen tehtävä, Laupiaan samarialaisen tehtävä, nostamisen tehtävä: älä kompastu.

Ajankohtainen esimerkki: luettelin teille ne yksitoista maata, joissa esiintyy ykköskategorian kristittyjen vainoa, eli äärimmäisen vakavaa vainoa. Yksi näistä maista on Syyria. Syyriassa kristittyjen määrä on tippunut vain viiteen prosenttiin väestössä kriisin seurauksena. Tästä huolimatta Syyrian suurin hyväntekeväisyysjärjestö on kristillinen. Tämä kristillinen järjestö auttaa kaikkialla Syyriassa, kaikkia ihmisiä, uskontoon, katsomukseen ja etnisyyteen katsomatta. Järjestön työntekijät kuntouttavat isisin uhreja ja entisiä isisin lapsitaistelijoita. Heillä työskentelee lähes kaksituhatta ihmistä, joiden joukossa on kristittyjä muslimeja ja druuseja. Järjestö juhlii näkyvästi kristityt juhlat, mutta ei suinkaan unohda Ramadaniin kuuluvia tapoja ja juhlallisuuksia. Ramadanin aikaan he muun muassa jakavat ylimääräisiä ruokalahjoja iftar-aterioita varten. Äärimmäisen vainon maassa, kristityt kieltäytyvät vastaamasta pahaan pahalla ja pyrkivät tukemaan kaikkien oikeutta omiin kulttuureihinsa.

Toiseksi, Simeon on juutalainen, joka uskonnostaan poiketen ajattelee että pelastus koittaa myös muille kuin juutalaisille. Tarkoittaakohan juutalainen Simeon tällä sitä, että lopulta koko maailma uskoo minulle rakkaan luterilaisen tunnustuksen mukaisesti esimerkiksi Kristuksen reaalipreesensiin ehtoollisleivässä ja viinissä? Enpä usko. Sen sijaan Simeonin sanat puhuvat Jumalan suuruudesta. Jollakin ymmärrykseni ylittävällä tavalla Simeonin Kristuksessa näkemä pelastava valo on pedattu kaikkien kansojen kohtaloihin.

Valosta puhutaan monissa katsomuksissa. Teologian kielellä taas puhutaan yleisestä ilmoituksesta. Tällä tarkoitetaan niitä valonsäteitä, joita Jumala on kutonut koko luomakuntaan: pieniä viestejä ja vinkkejä itsestään. Valonsäteitä, joista kuka tahansa ihminen, missä tahansa kulttuurissa voi saada aavistuksen siitä, että Jumala on, tai että hyvää, hyvyyttä, rakkautta, valoa.

Näiden valonsäteiden etsiminen on yksi tapa tarkastella toisen maailmankatsomusta: mitä tuon toisen elämä tai katsomus kertoo minulle Jumalasta ja Jeesuksesta? Missä hänen sanomassaan tai tekemässään Jumalan rakkaus näkyy? Miten voin vahvistaa sitä valoa, jota hänestä löydän?

Jumalan rakkaus ja Jumalan hyvä säkenöi koko luomakunnassa jokaisen Jumalan kuvan, jokaisen ihmisen hyväksi. Jokainen aamu on uusi luominen ja jokainen siemen on Jumalan luomisteko. Jokainen luotu on arvokas ja jokaisessa ihmisessä on Jumalan kuva, valon säde. Monen ihmisen sydän resonoi Pyhän, hyvän ja rakkauden taajuudella ja kultainen sääntö on universaali.

Uskonnollinen oikeassa oleminen ja toisen arvioiminen vääräuskoiseksi tai vääräaatteiseksi on yksi asia, jonka Jumalan pelastava valo tuli kitkemään tästä maailmasta. Siinä loppuu vainot ja stereotypiat. Jumalan pelastava valo aterioi väärien ihmisten kanssa. Tutustuu ja näkee heissä rakkauden arvoisen. Näkee heissä rakkauden. Valon. Jumalan kuvan. Se on se tehtävä, joka kaikille kansoille on annettu. Menkää ja tehkää: minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon.