Eero Huovinen 21.4.2019

Käärmeentappojuhla

Saarnaan käärmeestä, en kyykäärmeestä enkä boakäärmeestä, vaan käärmeestä isolla alkukirjaimella, Perkeleestä, kaiken pahan alkuhahmosta. Jo Raamatun alkulehdillä Jumalan vastustaja on käärme.

***

Monet sanovat juuri päättynyttä viikkoa hiljaiseksi viikoksi. Meitä tämän viikon tapahtuvat hiljentävät, koska ne koskettavat niin syvästi. Mutta tapahtumien sisältö on kaikkea muuta kuin hiljaista. Kärsimys ja kuolema on yhtä taistelua. Getsemane oli taistelua, Golgata oli taistelua. Pääsiäisyön messu alkaa sanoilla: ”Tämä on se yö, jona Kristus mursi kuoleman kahleet.”

Hiljainen viikko on käärmeentappoviikko. Tällä viikolla käytiin ratkaisutaistelu Jumalan ja Perkeleen välillä. Jumala voitti. Kun ylösnousemuksen aamu sitten koitti, alkoi käärmeentappojuhla.

***

Jo Raamatun alkusivuilla kerrotaan, millainen taistelu käärmeellä tulee kerran olemaan. Äsken kuulimme sen, mitä tapahtui ihmisen lankeemuksen jälkeen.

”Herra Jumala sanoi käärmeelle: – Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät. Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.”

Jumala kiroaa käärmeen ja uhkaa häntä tuholla. Ihminen eli Eevan jälkeläinen on ”iskevä sinun pääsi murskaksi”.

***

On aika merkillistä, että ihmisen lankeemuksen jälkeen Jumalan päämoite kohdistuu käärmeeseen, ei Aatamiin eikä Eevaan. Ihminen kyllä karkotetaan, mutta käärme kirotaan. Ja lisäksi käärmeelle ennustetaan surkeaa kohtaloa. Eevan jälkeläinen polkee kerran rikki käärmeen pään, siis sen osan, joka on kaikkein vaarallisin. Ihmistä käärme pistää, mutta käärme itse tulee tuhotuksi.

Synkkä ennustus, karmea kohtalo odottaa. Käärmettä täytyi hirvittää. Mistä tulee ja ilmestyy se Eevan jälkeläinen, jota käärmeen on syytä pelätä? Martti Luther väittää, että kuultuaan tämän ennustuksen Perkele koko historian ajan tuijotti kauhuissaan jokaista raskaana olevaa naista, koska ei tiennyt, kenestä naisesta syntyy tuo käärmeen murskaaja. Kuka on se Eevan jälkeläinen, joka tulisi tuhoamaan pahan ja hänen valtansa? Eevan perillinen, mutta kuka?

***

Keskiaikana käytössä oli latinankielinen Raamattu, niin sanottu Vulgata. Se antoi kaksi erilaista tulkintaa. Kunnon katolilainen luki kirjastaan: ”ipsa conteret caput tuum”, hän murskaa sinun pääsi. Feminiinimuoto ipsa tarkoittaa naista, Mariaa, tai sitten kirkkoa, jota pidettiin ja pidetään vieläkin feminiinisenä. Katolisessa maailmassa tämä tulkinta sai kannatusta. Raamatun lupaus on annettu Marialle ja kirkolle, jotka murskaavat käärmeen pään.

Mutta oli myös niitä, jotka lukivat Raamattua toisella tavalla ja sanoivat ”ipse conteret caput tuum”. Maskuliinimuoto ipse viittaa Jeesukseen. Kirkossa siis keskusteltiin siitä, kummalla on suurempi rooli, Marialla vai Jeesuksella.

***

Roomassa on yksi paikka, jossa mielelläni käyn ja joka on aina mielessäni, kun mietin käärmeentappojuhlaa. Galleria Borghese on taidemuseo, jonka huoneessa numero 8 on maalaus, joka pysäyttää minut yhä uudelleen. Mielimaalaukseni. Sen on maalannut 1500-1600-lukujen taitteessa elänyt milanolaissyntyinen taiteilija, nimeltään Caravaggio. Jos menette katsomaan, varatkaa netistä liput etukäteen. Jonoja riittää.

Caravaggio oli elämäntavoiltaan varsinainen hulttio, heittiö, retku, joka eli nuoren miehen hurjaa menoa, kuolikin vain 38-vuotiaana. Muutama vuosi ennen kuolemaansa hän sai syytteen kaverinsa murhasta. Miehille oli tullut riitaa naisesta tai naisista. Caravaggio oli tulinen mies eikä hillinnyt itseään. Syyte oli sen verran ilmeinen, että oli pakko lähteä pakoon, kohti etelää ja Sisiliaa.

Mutta maalata Caravaggio osasi. Taidehistoria pitää häntä huippuna. Caravaggion työt ovat omaa luokkaansa muihin Galleria Borghesen aarteisiin verrattuna. Yhä uudelleen palaan tuijottamaan ja ihmettelemään taiteilijan taitoa ja teologista silmää.

Se maalaus, jonka nyt haluan teille näyttää, on kolme metriä korkea, nimeltään Madonna dei Palafrenieri, paavin ratsuväkikaartin tilaama madonnan kuva. Vasemmalla on Maria, hänen edessään nuori Jeesus, oikealla Marian äiti Anna, lattialla käärme.

Caravaggio osasi maalata, mutta hän ymmärsi myös teologian. Hän oli ekumeenisempi kuin aikansa korkeat kirkonmiehet. Maalauksessa äidin ja pojan jalat ovat päällekkäin. Maria on ensin vanginnut käärmeen ja sitten hän ohjaa Jeesusta antamaan ratkaisevan painalluksen. Jumalan äiti ja Jumalan Poika toimivat yhdessä. Paha saa palkkansa.

***

Caravaggion maalaus herätti aikanansa pahennusta. Se oli muutaman päivän Pietarin kirkossa, mutta poistettiin sieltä liian rohkeana. Caravaggio oli käyttänyt Marian mallina Lenaa, yhtä roomalaista yläluokan kurtisaania. Heitä Roomassa tuohon aikaan riitti. Kaupungissa oli 90 000 asukasta ja 7 000 rekisteröityä ilotyttöä. Nykyisessä Helsingissä pitäisi olla 45 000 kirjoilla olevaa maksullista naista ja muut vielä päälle.

Katsokaa maalausta. Tuskin kukaan taidemaalari on uskaltanut kuvata Marian näin kauniiksi. Mitkä vaatteet, millaiset kasvot ja millaiset muodot. Hurmaava nainen. Taiteen kaikki muut hurskaat Maria-kuvat kalpenevat. Ei ihme, että maalausta palloteltiin paikasta toiseen.

Pahennusta herätti myös Jeesus. Yleensä taiteessa oli totuttu kuvaamaan Jeesus-lasta joko hellyttävänä vastasyntyneenä tai sitten kaksitoistavuotiaana temppelissä. Nyt Jeesus on esipuberteetti-iässä oleva poika, alastomana kaiken lisäksi, eikä edes ympärileikattuna niin kuin juutalaisille pojille tehtiin.

***

Tässä ympäristössä Caravaggio maalasi taulun aiheesta, joka on tämän käärmeentappoviikon kaikkein keskeisin.

Caravaggion teologia on kohdallaan. Maria katsoo poikansa olan yli itsetietoisen äidin silmällä. Poika on huolestuneen ja pelokkaan oloinen ”mitähän tästä tulee”. Mutta äiti on varma. On kuin hän sanoisi: ”Älä yhtään huoli, kyllä me tämän hoidamme.”

Huomiota kiinnittää, että Marian ja Jeesuksen jalat ovat paljaat. Menisitkö sinä tappamaan käärmeen paljaalla jalalla? Caravaggio muisti Raamatun ennustuksen, käärme pistää Eevan jälkeläistä jalkaan. Taiteilija tiesi, että Kristus asettaa itsensä alttiiksi, jotta hän voisi murskata pahan vallan. Oman minän suojelu jää sivuun, tehtävän päämäärä on suurempi. Perkele on murskattava, hinnalla millä hyvänsä.

Caravaggio tietää myös, mikä on käärmeen kohtalo. Marian ja Jeesuksen jalat polkevat käärmeen pään rikki. Kun katsotte maalausta tarkkaan, saatatte nähdä käärmeen pään edessä, maassa, tumman läiskän. Käärmeen myrkky on jo valunut pois. Käärmeen pää on sillä tavalla rusennettu, että sillä ei enää ole valtaa eikä mahdollisuutta pistää kuolettavasti.

Senkin Caravaggio muisti, että käärme jatkaa kiemurteluaan. Ehkä hän tunsi omastakin elämästään sen, että paha yhä edelleen kiusaa monilla eri tavoilla. Caravaggion viesti tällä käärmeentappoviikolla on: Paha kyllä vielä vaivaa ja pelottelee, mutta sen kuolettava voima on jo murskattu. Perkele uhoaa vielä, mutta sen mahti on mennyt.

***

Käärmeentappojuhla on aiheena virsikirjamme neljässä virressä. Yksi vahvimpia on virsi 84. ”Missä on nyt valtikkanne, helvetti ja kuolema? Käärme, viekas ruhtinaanne, menetti jo valtansa. Voiman Kristus ryösti teiltä, synnin kahleet särki meiltä.”

Antti Tuuri kertoo yhdessä kirjassaan 1700-luvun lopulla eläneestä pohjalaisesta lasimestari Jaakko Wallenbergista. Mies oli maallisen ammattinsa ohella väkevä herätyssaarnaaja, oikea hurmahenki. Wallenbergin seuroissa kansa lauloi käärmeentappovirsiä ja marssi pitkin pirtin lattiaa ja kopautti kantapäitään lattiaan kuvaukseksi siitä, että vanha Käärme on murskattu.

Wallenbergin jutut menivät överiksi eikä häntä pidä seurata. Mutta joku puhutteleva piirre on siinä, että seuraväki niin varmasti luotti Raamatun ennustukseen. Käärmeen pää on poljettu rikki.

***

Pääsiäisen viesti on tässä: Käärmeen pää on murskattu. Vaikka miten tuntisit, että paha ja Perkele kiusaavat sinua, voit silti uskoa, että käärme on jo hävinnyt taistelun. Mitä tahansa käärmeitä elämässäsi tulee vastaan, muista, että Kristus on ne kaikki jo voittanut.

Kristus  nousi kuolleista. Totisesti nousi.