Pyhä lupaus tehdä tärkeämpiä asioita


Loman jälkeen päätimme ystävieni kanssa säilyttää mielenrauhamme myös arjessa. Kävi kuitenkin niin, että kahdessa viikossa jokainen meistä päätyi heiluttamaan valkoista lippua antautumisen merkiksi. Arki hyökkää sotajoukon lailla talloen kaikki hyvät aikeet.

Miten tehdä viikonpäivistä mielekkäitä eikä selviytymistaistelua? On lähdettävä kysymyksestä mikä on minulle oikeasti tärkeää? Vastaukseksi ei riitä perhe, ystävät tai terveys. Ei edes Jumala. Pitää mennä syvemmälle.

Jos minulle on tärkeää viettää aikaa lasteni kanssa, kalenterini ja päiväohjelmani pitää suunnitella niin, että se on mahdollista. Tällaista logiikkaa käyttäen on entistä hankalampi selittää itselleen, miksi selaan netissä jonkun puolijulkkiksen kuulumisia sen sijaan, että leipoisin kakun lasteni kanssa.

Tärkeitä asioita kannattaa listata useita. Mitä konkreettisempia, sen parempi: syödä terveellisesti, harrastaa liikuntaa, osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, tavata ystäviä, lukea Raamattua, meditoida. Ja vaikka nämä kaikki olisivat tosi tärkeitä, arjessa on pakko valita ja priorisoida.

Jos upean luomuaterian väsääminen on pois lapsien kanssa vietetystä ajasta, niin silloin on suotavaa syödä välillä eineslihapullia ja käyttää ilta varpaankynsien lakkaamiseen yhdessä.

Ihminen on myös hyvä huijaamaan, erityisesti itseään. Muistan keskustelun uuden tuttavan kanssa kirkossa käymisestä. Hän kertoi minulle osallistuvansa Tuomasmessuihin. Innostuin tästä, mutta sitten selvisi, että edellisestä käyntikerrasta oli jo useampi vuosi. Minäkin ”käyn salilla”, ”pyöräilen töihin”, ”pelaan lasten kanssa lautapelejä” ”en syö juurikaan karkkia” – totuus paljastuu välittömästi jos yhtään seuraan oikeata ajankäyttöäni.

Työpaikoilla ihmiset saavat näppylöitä, kun pomo alkaa ehdotella työajanseurantaa. Sen tekeminen on kuitenkin hyvin havainnollista. Lähes aina huomataan, että työntekijä tekee eri asioita kuin hän oli ajatellut tekevänsä. Tällaisessa tapauksessa seuranta tekee näkyväksi sen, mihin oikeasti käytetään resursseja. Ajatus siitä, että Jumala pyytäisi minulta arjen ajankäytön seurantaa, aiheuttaa vastaavat näppylät. Mutta silti olen alkanut tehdä sitä.

Tarkoitus ei ole arjen tehostaminen tai täydellisempi suorittaminen. Kyse on pyhittymisestä, joka ei tarkoita paremmaksi tulemista. Ajankäyttöä seuraamalla törmään väistämättä siihen, etten oikeasti kunnioita sitä, mikä on itselleni pyhää.

Meillä on ankara vaatimus hallita elämäämme, saada se näyttämään hyvältä ja menestyä. Siinä tavoittelussa ihanteet ja arvot eivät useinkaan aktualisoidu teoiksi. Meistä ei tule täydellisiä, jäämme kauaksi Jeesuksen jalanjäljistä. Pyhittää verbi tarkoittaa kauniisti käännettynä ”ehjäksi tulemisen tietä”. Se tie vie minut tänä syksynä siivoamaan kalenterini tärkeysjärjestykseen, tekemään tärkeämpiä asioita.                     

Minna Jaakkola - Tuomasmessun hallituksen jäsen, kahden tytön yh-äiti, verkkosuunnittelija ja pastori, joka saa aina jonkun idean, jos minulla on hetkikin ylimääräistä aikaa.                                                                                                                                                

TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."