Keskeneräisiä ajatuksia

Tuomasblogi  6.1.2015
Tuomaspappi Pirjo Kantala

Reeta Meriläinen kirjoitti loistavan kolumnin Hesarissa (6.1.2015). Kolumnin nimi on Keskeneräisyys on ihmisen kohtalo ja voima. Meriläinen pohtii, miten vaikeaa meidän on sietää keskeneräisyyttä ja avonaisuutta elämässä. Miten vaikeaa on käydä vaikkapa yhteiskunnallista keskustelua, niin että emme anna valmiita vastauksia ja ratkaisuja. Miten me ihmiset kaipaamme selviä ratkaisuja ja päätöksiä. Yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin. Siksi, että emme siedä elämässä avoimia kysymyksiä. Ja miten vaikea on jättää keskustelun loppu avoimeksi. Kaikessa pitäisi olla selkeä ratkaisu,  hyvä tai huono. Tärkeintä, että on päätös. Se viimeinen sana.

Mietin kirkollisen keskustelun vaikeutta. Pitäisi olla jommallakummalla rintamalinjapuolella. Hyvissä tai pahoissa, mistä päin nyt kukakin katsoo.  Pitäisi tietää ja uskoa totuus.  Sanoa viimeinen sana. Se, jonka jälkeen ei enää tulisi sanoja. Tai niin kuin Meriläinen sanoo, ajattelu loppuisi.

Mutta emmehän me voi lakata ajattelemasta. Jeesuksen ajoista asti 2000 vuotta on ajateltu. On pidetty kirkolliskokouksia, on ollut pyhiä ja mystikoita, opettajia ja kirkkojen johtajia, jotka kukin ajallaan ja paikallaan ovat vaikuttaneet Raamatun tulkintaan ja ajatteluun hengellisissä kysymyksissä.

Me ihmisetkin olemme muuttuneet. Olisi ollut kauheaa, jos kaikki ajattelu ja keskustelu olisi päättynyt ensimmäiselle vuosisadalle. Tai 1500-luvulle Lutherin jälkeen. Hänkin oli vain keskustelun avaaja.  Emmekö olisi kuin amisheja, jotka elävät omassa  kulttuurissaan, joka on pysähtynyt 1700-luvulle.

Kirkossa ja uskossa on paljon avoimia kysymyksiä. Me keskeneräiset ihmiset ratkomme niitä oman elämämme kulussa. Harva meistä uskoo keski-ikäisenä niin kuin uskoi murrosikäisenä tai lapsena. Käsitteet ja käsityskyky ovat muuttuneet. Ja emme ole vieläkään perillä, matkalla vasta. Keskeneräisinä.

Voisimmeko asennoitua uskoon ja kirkollisen elämän kysymyksiin niin, että kasvamme yhdessä vähitellen ymmärtämään uusia asioita. Se vaatii asennetta ja halua muutokseen, halua oppia toinen toisiltamme ja sietää erilaisuutta ja erilaisia ajatuksia. Keskeneräisyys on Meriläisen sanojen mukaan kohtalo, mutta se on myös voima. Se sisältää mahdollisuuden muuttua, kehittyä, avautua uudelle.

Vain keskeneräinen voi olla muutoksessa. Sellainen instituutio, jolla on lopulliset ja päätetyt asenteet, jähmettyy lopulta. Jää oman jähmeytensä vangiksi.

Ihminen on keskeneräinen loppuun saakka, niin myös kirkko, joka meistä ihmisistä muodostuu. Muutos tapahtuu vähitellen, meissä kaikissa.
TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."