Arjen rytmiä ja armollisuutta


Lueskelin vuodenvaihteen aikaan Benedictus Nursialaisen luostarisääntöä. Ihailin munkkien kurinalaista elämää, mutta sellaiseen kurinalaisuuteen minusta ei olisi. Luostarisääntöä kuitenkin toteutetaan edelleen monissa luostareissa.

Joku ajatus luostarisäännöstä kuitenkin alkoi itää omaan arkiseen elämään sovellettavaksi. Benedictus Nursialalisen,  400-500 –lukujen taitteessa Italiassa eläneen luostarilaitoksen perustajan luostarisäännön keskeisin ohje on: rukoile ja tee työtä.  Työnteon ja pysähtymisen, sisään ja ulospäin kääntymisen, arkisiin askareisiin ja vuoroin pyhiin kääntymisen rytmi. Arjen ja pyhän kohtaamisen rytmi.

Luostarisääntö loi luostarissa asuville selkeän päiväohjelman. Lisäksi se hahmotti myös yhdessä elämisen kysymyksiä samalla arvostaen yksilön rajoja ja arvoa.

Luostarisäännössä  tärkeä henkisen kasvun paikka oli myötämielinen suhtautuminen toisten ihmisten tarpeisiin ja heikkouksiin.

Luostarisääntö opasti sietämään lähimmäisiä näin:

”Jokaiselle jaettiin tarpeensa mukaan.” Siis ei tasan, vaan sen mukaan, mitä kukin tarvitsi.

Luostarissa ei siis ollut suosikkeja, mutta heikkoudet otettiin huomioon.

Vähemmän tarvitsevalle annettiin siis vähemmän ja häntä kehotettiin kiittämään Jumalaa eikä tulemaan murheelliseksi siitä, että sai vähemmän. Joka taas tarvitsi enemmän sai olla nöyrä heikkoutensa vuoksi, mutta ei omahyväinen saamansa laupeuden tähden. Näin kaikkien yhteisön jäsenten arveltiin pysyvän sovussa.

Arjessa eläminen haastaa armollisuuteen itseä ja toisia kohtaan. Sietämään ja ymmärtämään omia ja toisen heikkouksia. 

Tuomaspappi Pirjo Kantala

TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."