Vesa Hirvonen 8.11.2015


Saarna tuomasmessussa Agricolan kirkossa 8.11.15 (Matt. 17: 24-27)

Minusta tuo juuri luettu evankeliumin kohta on harvinaisen mukava. Kerrankin ei taistella mistään, ja Jeesuskin on harvinaisen leppoisa.

Ulkona on myöhäissyksyn viileys. Mutta me pääsemme Gennesaretinjärven rannalle, lämpimään Galileaan.

Kyseessä on siis tapaus, jossa Jeesus on jälleen kerran Kapernaumissa. Julkisen toimintansa aikanahan Jeesus ilmeisesti asusteli lähinnä Kapernaumissa, mahdollisesti Pietarin talossa, jossa päivän evankeliumissakin ilmeisesti ollaan.

Pietarin talo sijaitsi lähellä Galilean merta, Gennesaretin järveä, jolla Pietari ja useat muut opetuslapset kalastivat.

Pietarin talon paikkahan on mitä ilmeisimmin tiedossa, ja varmaan monet tässä kirkossa olevat ja tähän palvelukseen kotona osallistuvat ovat vierailleet Pietarin talon paikalla tehdessään pyhiinvaelluksen Israeliin.

Pietari oli ilmeisesti kaupungilla liikkeellä, kun hän tapasi verokarhun. Ei roomalaisen miehittäjän verottajaa, vaan juutalaisten oman temppeliveron kantajan. Temppelivero oli aikansa kirkollisvero, jota kannettiin kaikilta täysi-ikäisiltä juutalaisilta.

Jeesus oli saanut maineen, että hän ei ollut hyvissä väleissä temppelipapiston kanssa, ja nyt paikallinen temppeliveron kantaja halusi selvittää, aikoiko Jeesus maksaa veronsa. Jostain syystä verovirkailija kysyi asiaa Pietarilta, mahdollisesti siksi, että Jeesuksen tiedettiin majailevan Pietarin talossa. Evankeliumi ei kerro, oliko Pietarin omasta maksusta mitään puhetta.

Pietari taisi pelästyä veronkantaja. Hän vastasi Jeesuksen puolesta, että kyllä Jeesus maksaa veronsa. Saattaa olla, että Pietaria vastauksen jälkeen vähän hirvitti: mitä, jos hän on mennyt lupaamaan Jeesuksen puolesta liikoja? Jospa Jeesus jyrkästi kieltäytyy maksamasta? Pietari ei todellakaan aina osannut lukea Jeesuksen ajatuksia.

Evankeliumissa kerrotaan, että heti Pietarin palattua taloonsa Jeesus ottikin asian esille. Evankeliuminkirjoittaja näyttää antavan ymmärtää, että Jeesus tiesi asiasta ilman, että Pietari kertoi siitä.

Pysähdytäänpä tähän hetkeksi. Käyttikö Jeesus jumalallista voimaansa nähdäkseen, mitä ja kenen kanssa Pietari puhui kaupungilla? Jos käytti, miksi hän osoitti tietämyksensä Pietarille? Miksei hän odottanut, että Pietari itse puhuu asiasta? Tiesikö Jeesus aina kaiken, mitä hänen opetuslapsensa tekivät, mitä ajattelivat, missä liikkuivat? Ja kaikki muutkin asiat koko ajan?

Evankeliumissa annetaan kuitenkin toisaalla ymmärtää, ettei Jeesus tiennyt kaikkea etukäteen, ja hän yllättyi esimerkiksi joidenkin ihmisten vastauksista.

Millainen oli ihminen, joka oli samaan aikaan Jumala? Filippiläiskirjeessä sanotaan, että Jeesus luopui jumalallisista ominaisuuksistaan ja otti jopa orjan muodon.

Toisinaan Jeesus kuitenkin ilmeisesti käytti jumalallisia voimiaan, esimerkiksi tyynnyttäessään myrskyn.

Meidän on vaikea kuvitella, millainen Jeesus oli, siis Jeesus, joka eli täytenä ihmisenä mutta samaan aikaan oli täysi Jumala. Ehkä tämä samaan aikaan ihminen ja Jumala oli myös Jeesuksen aikalaisille vaikeaa ymmärtää. Ehkä tilanne oli vaikea ymmärtää myös Jeesukselle itselleen, ainakin sikäli kuin hän oli inhimillinen ihminen.

No, evankeliumin mukaan Jeesus joka tapauksessa tiesi tai arvasi, että Pietari oli puhunut temppeliveron kantajan kanssa hänen, Jeesuksen, veronmaksusta. Ehkä Pietari oli syyllisen tai huolestuneen näköinen palatessaan kotiin. Ehkä Jeesus otti asian heti puheeksi siksi, että halusi Pietarin pääsevän huolestaan.

Jos ja kun Jeesus rakasti Pietaria, tämä olisi ihan hyvä selitys. Ainakaan en pidä selityksestä, että Jeesus aina silloin tällöin halusi näyttää jumalallista voimaansa. Kyllä Jeesuksen toiminnassa tärkeämmällä sijalla oli rakkaus kuin jumalallisen majesteetin korostus.

Hiukan epäsuorasti mutta silti selvästi Jeesus antaa ymmärtää, ettei hänen ja hänen seuraajiensa tarvitsisi maksaa temppeliveroa. Jeesus ja hänen seuraajansa ovat kuninkaan eli taivaallisen isän lapsia, ja kuninkaan lapsilta ei veroa ole ennenkään kerätty.

Tarkoittaako tämä sitä, että Jeesus periaatteessa irtisanoutui temppelipalveluksesta? Ehkäpä tarkoitti. Ehkä hän tarkoitti sitä, että hänen ja hänen seuraajiensa ei tarvitse enää uhrata Jerusalemin temppelissä. Hänestä itsestään tulisi pian uhri kaikkien syntien puolesta.

Eli pitäisikö Pietarin nyt palata temppeliveron kantajan luo ja korjata ilmoitustaan. Jeesus ei maksa temppeliveroa, eikä hän, Pietarikaan. Ja mitä siitä seuraisi? Juutalainen yhteisö suuttuisi, ja Jeesus ja Pietari joutuisivat tästäkin asiasta vaikeuksiin.

Suoraselkäisyydestä olisi maksettava. Mutta olisiko se mitään uutta Jeesuksen seurassa, eikö juuri Jeesus ollut monissa muissakin asioissa aika ehdoton ja äkkipikainenkin? Jeesus saattoi haukkua vastustajiaan kyykäärmeen sikiöiksi, kaataa rahanvaihtajien pöydät, suuttua jopa viikunapuulle.

Mutta Jeesus jatkoikin puhettaan ja sanoi:
”Miksi suotta suututtaisimme heidät? …maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”

Minusta tämä kuulostaa tosi hyvältä. Aina ei ole taistelun aika. Joskus on varaa olla leppoisakin. Joka kerta ei tarvitse manifestoida. Rakkaus on antelias, antaa, vaikkei olisi syytäkään. Kolikot tulevat ja menevät. Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät olleet rikkaita, mutta heilläkin oli varaa anteliaisuuteen. Eikä Pietarin tarvinnut nöyrtyä ja mennä pyörtämään puheitaan temppelin veroherroille. Tämä saattoi olla suuri helpotus Pietarille.

Kertomuksen loppuun on liitetty vanha galilealainen perimätieto siitä, että Pietari löysi temppeliveroon tarvittavan hopearahan pyydystämästään kalasta. Varmaan koko joukko täällä kirkossa ja kotona radion ääressä olevista on syönyt Pietarin kalaa Israelissa. Genesaretinjärven rantaravintoloissahan matkailijoille syötetään kalaa, jonka kyljessä on pyöreä läikkä muistuttamassa kolikosta.

Rakkaat ystävät, tämä oli erilainen kertomus Jeesuksesta. Ei vaativasta, majesteetillisesta, ehdottomasta, vaan leppoisasta, ehkä huumorintajuisestakin, hyväntuulisesta Jeesuksesta.  

Sellaisen Jeesuksen seuraan mekin uskaltaudumme.


Rukoilkaamme Martti Lutherin sanoin:

Rakas Herra, anna minulle iloinen mieli, anna elämänhalua ja iloa. Kaikki sellainen on sinun lahjaasi. Itse en voi sellaista saada enkä säilyttää, ellet sinä sitä minulle anna. Siksi pyydän sinulta Kristuksen tähden: anna minulle iloinen sydän, anna puhdasta iloa ja elinvoimaa, niin että voisin tänään yhdessä toisten kanssa olla hyvällä tuulella, syntiä tekemättä. Aamen.






TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."