Pirkko Lehtiö 2.8.2015


Saarna Tuomasmessussa 2.8.2015

1 Ms. 41: 46-49, 53-57

Olen viime viikkoina seurustellut. Seurustelukumppanini on orja, jonka hänen omat veljensä myivät vieraaseen maahan. He olivat sydämistyneet häneen, sillä hänellä oli ollut visioita, unia. Hän oli perheessä isänsä suosikki. Toiset veljet olivat kateellisia. Hänen oma visionsa näytti hänet perheensä muiden jäsenten yläpuolelle nousevaksi mieheksi, jota muut joutuisivat kumartamaan. Veljekset alkoivat vihata häntä. He halusivat tappaa hänet. He möivät hänet kuitenkin ohikulkeneille kauppiaille. Näin hän joutui kauaksi omasta maastaan. Hänestä tuli Egyptin faraon hoviherran ja henkivartijain päällikön orja. Tulevaisuus ei näyttänyt vastaavan hänen visiotaan.

Miksi olen seurustellut Joosefin, Jaakobin pojan kanssa? Kuulimme jo kappaleen hänen tarinaansa VT:n lukukappaleessa. Olemme tutustuneet häneen koulussa tai pyhäkoulussa. Mieleeni nousi eräs vuosia sitten lukemani selitys Joosef-kertomusten käytöstä. Jonkun VT:n tutkijan mukaan niitä käytettiin kuningas Salomon hovissa virkamiesten koulutuksessa. Toinen näkökulma tuo kertomukset lähelle meitä. Tämä sunnuntai on otsikoitu Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa.

Ensiksi miten Joosef toimi uskollisena Jumalan kansan jäsenenä vieraassa maassa. Hän menestyi, sillä Jumala oli hänen kanssaan. Jumala ei jäänyt sinne kotimaahan. Jumala antoi hänen toimiensa menestyä vieraassa maassa. Hänen uskollisuutensa herätti hänen isäntänsä Potifarin luottamuksen häntä kohtaan. Joosef palveli isäntäänsä niin hyvin, että hänestä tuli Potifarin taloudenhoitaja, jolle tämä uskoi koko omaisuutensa. Siinä oli kysymys uskollisuudesta Jumalan lahjojen hoitamisessa.

Kaikki oli hyvin, paremmin kuin hyvin orjan elämässä. Mutta sitten Potifarin vaimo sotkeutui omalla viehätysvoimallaan asioihin. Joosef tiesi, että Potifarin omaisuudesta kaikki muu oli Joosefin hallussa paitsi tämän vaimo. Kun Joosef oli uskollinen sille, mitä oli oppinut, ja kieltäytyi Potifarin vaimon houkutteluista, tämä sydämistyi niin, että käänsi tapahtuneen Joosefin syyksi Kuullessaan vaimonsa syytökset Potifar raivostui. Joosef heitettiin vankilaan.

Jumala ei unohtanut Joosefia vaan oli edelleen hänen kanssaan. Joosef voitti vankilassa vankilan päällikön luottamuksen. Päällikkö uskoi muut vangit hänen valvontaansa. Hänen tehtävänsä oli huolehti kaikesta, mitä vankilassa tehtiin. Luottamus oli niin suuri, ettei päällikkö valvonut Joosefin tekemisiä. ”Herra antoi Joosefin onnistua kaikessa.” Uskollisuus Jumalan tahdolle ja luottamuksen saaminen veivät eteenpäin.

Kaksi faaraon hoviväestä joutui vankilaan. He olivat nyt Joosefin valvonnassa. Kumpikin näki unen, jonka Joosef selitti. Joosefin perustelut selityksille oli: ”unien selitykset tulevat Jumalalta.” Joosef ei toiminut omassa varassaan. Ylijuomanlaskija tulisi pääsemään vankilasta, mutta ylileipuri menettäisi henkensä. Näin tapahtui.

Kahden vuoden kuluttua Farao näki kaksi unta, joita kukaan ei osannut selittää. Silloin ylijuomanlaskija muisti Joosefin. Hänet haettiin faaraon eteen selittämään tämän unet. Joosef sanoi: ”Minä itse en pysty, mutta Jumala voi antaa faraolle suotuisan vastauksen.” Kaksi unta vahvisti sen, että niihin sisältyi visio siitä, mitä Jumala aikoo tehdä. Edessä olisi seitsemän hyvää satovuotta, joita seuraisi seitsemän katovuotta.

Joosef antoi faraolle suunnitelman, miten pitäisi toimia. Seitsemän hyvän satovuoden aikana oli kerättävä viljaa nälkävuosia varten. Hänen sanansa saivat faraon huudahtamaan: ”Voisimmeko löytää toista hänen veroistaan miestä! Hänessä asuu Jumalan henki!” ”Sinä saat hallita minun valtakuntaani. ja koko kansani on toteltava sinun sanaasi. Vain valtaistuimeni tekee minut sinua suuremmaksi.” Nyt Joosefilla oli faraon luottamus ja edessä viljavarastojen täyttäminen nälkävuosia varten. Niiden tullessa Joosefilla oli viljaa myytäväksi ja jaettavaksi.

Muukalaisena maahan tullut orja oli kohonnut korkeimpaan mahdolliseen tehtävään. Jumalan suunnittelu oli kaiken takana. Nälänhätä oli torjuttavissa. Myös naapurimaissa kärsittiin viljanpuutetta.

Tieto Egyptin viljavarastoista saavutti Jaakobin. Joosefin isän. Hän lähetti poikansa ostamaan viljaa Egyptistä. Eräänä päivänä Joosefin edessä seisoivat hänen veljensä, jotka halusivat ostaa viljaa perheilleen. He osoittivat kunnioitustaan Joosefille lankeamalla hänen eteensä kasvoilleen maahan. Joosef tunnisti heidät. Hänen veljensä eivät tunnistaneet häntä. Hän kuulusteli heitä ankarasti ja nimitti heitä vakoojiksi, jotka heitettiin vankilaan kolmeksi päiväksi.

Veljekset, joita oli kymmenen, kertoivat isästään ja perheistään ja mainitsivat nuorimmankin, joka ei ollut heidän kanssaan. Mietin, miksi Joosef ei heti kertonut veljilleen, kuka hän oli. Hänen tarkoituksensa oli saada selville, millaiset olivat veljesten suhteet ja miten hänen isänsä jaksoi. Hänhän ei ollut kuullut heistä mitään.

En kerro kaikkia yksityiskohtia. Lukekaa koko tarina 1 Mooseksen kirjasta.

Isän kuolema sai Joosefin veljet pohtimaan, mitä Joosef nyt tekisi heille; olivathan he perheineen riippuvaisia Joosefin asenteesta. Rankaisisiko hän nyt heitä siitä, miten he olivat kohdelleet häntä? He ottivat asian esille avoimesti Joosefin kanssa. He vetosivat yhteisen isänsä viestiin: ”Anna veljillesi anteeksi, vaikka ovatkin tehneet sinulle pahaa.” Ja sitten tuli heidän oma anteeksipyyntönsä. Mitä teki Joosef tämän kuullessaan? Hän puhkesi itkuun. Kun veljekset olivat valmiit ryhtymään Joosefin orjiksi, hän näki jälleen vision: Jumala oli kääntänyt kaiken hyväksi. ”Hän antoi tämän tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.” Joosef lupasi huolehtia veljistään perheineen. Anteeksiantaminen ja Jumalan johdatuksen näkeminen kaiken takana poisti pelon. Valoisa tulevaisuus peitti menneiden tapahtumien varjot.

Miten tätä kertomusta on käytetty virkamieskoulutettavien valmennuksessa? Mietipä sitä?

Näen seurustelukumppanini tarinassa kaksi merkittävää opetusta. Ensiksi, olivatpa olosuhteet millaiset tahansa, tärkeintä on toimia ja käyttää Jumalan antamia lahjoja uskollisesti. Toiseksi, monien ihmissuhdeongelmien ratkaisu on anteeksipyytämisessä ja anteeksiantamisessa, sillä siihen kätkeytyy Jumalan siunaus.

Uskontunnustuksemme osoittaa, mitä on uskomme, joka avaa uudet mahdollisuudet tähän päivään ja tulevaisuuteen. Nousemme nyt lausumaan sen yhdessä kuunnellen sen sanomaa.

Pirkko Lehtiö

TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."