Pirjo Kantala pääsiäisenä 31.3.2013


Luuk.24:1-12

Muistan pilvisen kesäisen päivän, kun istuin äitini kanssa. Neljä kuukautta aikaisemmin hänellä oli todettu pahanlaatuinen syöpä, jota ei voitu hoitaa. Elinaikaa oli annettu puolesta vuodesta vuoteen. Tunnelma oli, niin kuin kuvitella voi, hyvin surullinen, jopa masentunut ja ahdistunut. Yhtäkkiä äitini kysyi: "Haluaisin tietää, millainen on ylösnousemusruumis".

Mieleeni tulivat Paavalin sanat siemenestä ja kasvista, kuinka hän vertaa maallista ruumista siemeneen ja ylösnousemusruumista kasviin. Ylösnousemusruumis muistuttaa yhtä vähän maalista ruumista kuin kasvi siementä. Ja kuitenkin niillä on jokin samankaltaisuus keskenään. Katselimme koivuja ja puhuin koivun siemenestä ja sen muuttumisesta maassa eläväksi koivun taimeksi ja vähitellen puuksi. Että ylösnousemusruumis on jotakin sen kaltaista, erilaista kuin tämä ruumis. Tunsin itseni aika kömpelöksi selityksineni. Muistelen äitini vastanneen, että tuo vertauskuva ei oikein hänelle riitä.

Muistan myös kokemuksen, kun seisoimme kuolleen läheisen vierellä ja totesin, että hän ei ole enää täällä. On vain kuori.

...

Luukkaan kertomus pääsiäisaamun tapahtumista muistuttaa monin tavoin eri evankeliumien vastaavaa kuvausta. Varhain aamulla, viikon ensimmäisenä päivänä naiset menevät haudalle mukanaan tuoksuöljyä. Siellä he huomaavat, että haudan suulta on kivi vieritetty pois. Haudassa ei ole ruumista ja enkeli kysyy, miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta.

Oliko hauta olemassa, haudattiinko Jeesus rikkaiden hautausmaan hautakammioon, oliko hauta todella tyhjä? Mitä oikeastaan oli tapahtunut?

Jeesuksen kuolemasta ja hautaamisesta kertoviin kertomuksiin on aina, alusta lähtien, liittynyt kysymyksiä niiden historiallisesta paikkansa pitävyydestä. Paavali, joka oli varhaisin Jeesuksen ylösnousemuksesta kirjoittanut, ei näyttänyt tuntevan tyhjää hautaa tai ainakaan hän ei mainitse sitä.

Näitä ja muita samankaltaisia kysymyksiä ei voi huitaista vain pois. Monille nykyajan ihmisille ne tekevät uskomisen mahdottomaksi..

On myös myönnettävä, että Uuden testamentin ylösnousemus kertomukset eivät anna yhtä selkeää ja historiallisesti yhtenäistä kokonaiskuvaa. Kertomusten välillä on yhteneväisyyksiä mutta myös erilaisuutta.

Kuitenkin kysymys Jeesuksen ylösnousemuksesta on erittäin tärkeä. Oliko Jeesus vain – vai onko hän myös nyt, riippuu ylösnousemuksesta. Koko Jeesuksen jumaluus ja persoona, koko hänen elämänsä merkitys on riippuvainen siitä.

Uuden Testamentin ylösnousemususkon taustalla on varhaisten kristittyjen aidot kokemukset Ylösnousseen kohtaamisista.

Luukkaan kertomuksen mukaan vaikuttaa siltä, että pelkän tyhjän haudan näkeminen ei vielä herättänyt uskoa enempää naisissa kuin Pietarissakaan. Luukas kertoo heidän olleen ymmällään ja ihmetelleen. Naiset laskivat jopa katseensa enkelin edessä. Vasta myöhemmin kokemus Jeesuksen kohtaamisesta saa aikaan toivon ja uskon. Usko syntyy siis kokemisesta, ei järkeilystä. Sydämessä, ei päässä.

Ylösnousseen kohtaamisiin liittyy jokaiseen merkillinen piirre. Opetuslapset eivät ensin tunnistaneet Jeesusta. Ei Maria haudalla, ei Emmauksen tien kulkijat, ei Pietari Galilean-järven rannalla. Yhteistä kaikille oli, että he tunnistivat hänet, kun hän puhui heille ja aterioi heidän kanssaan.

Ylösnousseen ilmestyminen ei ollut mystinen sisäinen kokemus, ei henki eikä aave. Hän ei ollut myöskään samanlainen kuolleista herännyt ihminen kuin Lasarus, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista ja joka eli elämäänsä jälleen ihmisenä, kunnes jonakin päivänä kuoli.

Jeesuksen ylösnousemus ei ollut tällainen. Onneksi. Joku kuollut ei siis vain vironnut eloon ja palannut tähän elämään, kuollakseen jonkin ajan perästä. Ylösnousemuksessa tapahtui ontologinen, olemisen perimmäistä olemusta ja koko ihmisen olemassaoloa koskeva muutos. Yhteys ja ulottuvuus johonkin reaalisen kokemusmaailmamme rajojen ulkopuolelle.

Ylösnousseen kohdanneiden joukko oli kuitenkin melko pieni. Miksei Jeesus noussut kuolleista niin, että suuret kansanjoukot, koko Palestiina, he jotka hänet ristiinnaulitsivat, ylipapit ja fariseukset, olisivat nähneet ja kuulleet kunniansa. Miksi vain muutamille naisille ja lukkojen takana oleville opetuslapsille.

Kysymys ei koske vain ylösnousemusta, vaan koko sitä tapaa, jolla Jumala toimii. Koko ihmiskunnan suuressa historiassa hän vähä vähältä rakentaa omaa historiaansa yksittäisten ihmisten elämän kautta.

Hän tuli ihmiseksi, ja saattoi jäädä omilta aikalaisiltaan ja historiaa määrääviltä voimilta huomiotta. Hän kärsi ja kuoli ja tahtoo Ylösnousseena tulla meidän yksittäisten ihmisten luokse.

...

Yksi asia mainitaan kaikissa ylösnousemuskertomuksissa. Kivi.

Kivi, jonka piti sulkea Jeesus hautaansa. Tappion merkki. Kivi sulki sisäänsä kuoleman.

Markuksen ja Matteuksen evankeliumit kertovat, että haudan suulle vieritettiin kivi. Kaikki evankeliumit mainitsevat kiven tavalla tai toisella.

Kivet ovat alkaneet viime päivinä puhua minulle.

Minulla on kädessäni kivi.

Pyydän teitä nyt ottamaan käteenne ovella lahjaksi saamanne pienen kiven. Ja sinä joka olet radion äärellä, kuvittele kiveä ja kun seuraavan kerran kävelet ulkona, voit sellaisen poimia.

Pidä kiveä kädessäsi ja mieti hetki kaikkia niitä pieniä kuolemia, luopumisia, loukkaantumisia, pettymyksiä, joita sinun sydämesi ja mielesi pitää sopukoissaan.

...

Minulle tämä kivi edustaa kipua, haavoja, katkeruutta , vain muutamia asioita mainitakseni. Ne estävät minua elämästä. Sulkevat kuoleman tavoin hautaan. Kädessäsi oleva kivi on pieni, mutta katkeruus, kipu, loukkaantumiset, viha voivat olla suuria kiviä, jotka ovat elämäsi haudan suulla ja vangitsevat sinut luolaansa.

Meillä ihmisillä on hautaan sulkevien kiviemme kanssa kaksi ajatuskulkua.

Ensimmäinen ajatus on, että minun ei itse tarvitse tehdä mitään tuon kiven vierittämiseksi. Kuvittelemme, että sen siirtäminen on muiden, syyllisten, tehtävä. Että alan elää ja hengittää, olla onnellinen, kunhan nuo muut hoitavat hommansa.

Saatamme langeta ajatukseen, että muut ovat syyllisiä koko elämämme epäonnistumiseen ja me olemme uhreja. Moni kuolee elämänsä hautakammioon, koska ei näe itsessään mitään syytä. Syntipukit ovat muualla.

Toinen ajatuskulku on se, että itse voimme vierittää tuon kiven pois. Että omin voimin vieritämme kiven hautamme suulta. Emme tarvitse ulkopuolisia auttajia. Elämä on omissa käsissämme ja vallassamme. Olemme itsellemme riittäviä.

Ja kuitenkin on olemassa sellaista vihaa ja katkeruutta, sellaisia pelkoja ja pettymyksiä, että emme saa kiveä liikkeelle vaikka miten haluaisimme. Maailmassa, elämässä ja omassa sisimmässä on sellaista pahaa, joka ylittää oman parannuksentekokykymme.

...

Kivi oli vieritetty pois haudan suulta. Oli tyhjä hauta. Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta. Menkää....

Tärkein ylösnousemuskertomuksen ja koko ylösnousemususkon viesti on teologinen, se että Jumala lähestyy ja kohtaa meidät. Yhä uudestaan. Elämässä, mutta myös kuolemassa.

Sisimpämme hiljaisuudessa hän lähestyy meitä itse kutakin ja kylvää meihin toivon siemenen. Toivon eheytymisestä, sovinnosta ja elämästä. Hän kolkuttaa meidän hautakiveämme ja sanoo: Kivi on vieritetty pois. Ylösnousseen Kristuksen seurassa ja avulla voit lähteä haudastasi, herätä hiljaiseen eloon.

Ylösnousemuksen salaisuus on Ylösnousseen kohtaamisessa.

Me voimme liittyä Ylösnousemuksen hiljaisiin todistajiin kahden vuosituhannen takaa, avautua hiljaisille merkeille, joista he puhuvat. Jakaa leivän ja viinin ehtoollispöydässä hänen kassaan.

...

Kiinnitä huomiosi vielä siihen kiveen kädessäsi.

Se olisi voinut olla tappion merkki. Mutta pääsiäisen evankeliumissa siitä tuli voiton merkki. Sillä se kivi vieritettiin haudan suulta.

Vie kivi mukanasi tähän viikkoosi. Laita se vaikka taskuusi ja tunnustele sitä silloin tällöin. Ja rukoile:

Ylösnoussut Jeesus Kristus! Haluan olla elossa. Vieritä kivi pois ja herätä minut elämään!

TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."