Miikka Ruokanen 1.12.2013


SAARNA TUOMASMESSUSSA 1.12.2013

Ensimmäinen adventtisunnuntai: Matt. 21: 1-17:

JEESUS EI OLE KONSERVATIIVI EIKÄ LIBERAALI - HÄN ON RADIKAALI!

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Adolf Hitler totesi Jeesuksesta: ”Nasaretilainen on hyytelömäisen veltto mies, josta ei ole esikuvaksi.” Eipä ihme, sillä Jeesus tulee luoksemme lempeänä ja nöyränä, hitaalla aasilla ratsastaen, ei korskealla sotakoneella. Hänellä ei ole henkivartijoita eikä joukkoja, hän tulee hiljaisesti yksin. Hän tulee rauhantekijänä, ei valloittajana.

Hän tulee juuri niin kuin profeetta Sakarja 500 vuotta aiemmin oli ennustanut: ”Katso kuninkaasi tulee. Hän on nöyrä, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut, hän julistaa kansoille rauhaa.”

Jeesus on menossa kohti julkisen toimintansa huippu- ja käännekohtaa: Hän on jo useaan otteeseen kertonut oppilailleen, että Ihmisen Poika menee pääkaupunkiin kärsimään ja kuolemaan, mutta hän nousee kuolleista kolmantena päivänä. Jeesus ratsastaa aasilla kohti Golgataa ja pääsiäisen aamua.

Ihmiset, jotka ovat nähneet Jeesuksen voimateot, erityisesti Lasaruksen herättämisen, ottavat hänet riemuiten vastaan, joukko ”alkoi suureen ääneen ylistää Jumalaa”. Juutalaiset olivat kokoontuneet suurimpaan juhlaansa, pääsiäisen viettoon eli muistamaan Egyptin orjuudesta vapautumista. Jeesus valitsi toimintansa kulminaatiopisteeksi juuri tämän vuoden huippuhetken. Väkeä Jerusalemissa oli tavattoman paljon: Eräiden roomalaisten dokumenttien mukaan temppelissä saatettiin pääsiäisjuhlan aikana teurastaa 250.000 pääsiäislammasta. Juutalaisten määräysten mukaan yksi lammas valmistettiin 10 hengelle. Kaupungissa ja sen liepeillä saattoi siten olla jopa pari miljoonaa pyhiinvaeltajaa.

Tuolloin Israelissa elettiin hengellisen kuivuuden aikaa. Vihollinen oli hävittänyt maan yli viisisataa vuotta sitten ja siirtänyt suurimman osan väestöä muihin maihin. Vuosisatoihin ei ollut profeettoja, ei kuultu elävää Jumalan sanaa: ”Näin sanoo Herra.” Odotettiin, että Herra herättäisi kansalleen jälleen Mooseksen tai Elian kaltaisen väkevän profeetan, ja uudistaisi kansansa.

Nyt tavalliset ihmiset ottavat Jeesuksen vastaan ihannekuninkaan Daavidin jälkeläisenä ja profeettana - Israelin uudistajana:

-Hoosianna, pelasta meidät, auta meitä, anna meille menestys, Daavidin Poika!

-Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee!

-Hän on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista!

-Hän puhuu niin kuin se, jolla on valta, ei niin kuin kirjanoppinneet.

-Hänestä lähtee voima, joka parantaa kaikki!

Kun Jeesus saapuu, kaupungissa syntyy tavaton säpinä. ”Koko kaupunki alkoi kuohua”, sanoo Matteus. Itse asiassa hän käyttää maanjäristystä tarkoittavaa sanaa, Jeesuksen tulo ravistaa mielen syviä perustuksia. Kaikki kyselevät: ”Kuka hän on?” Kuka hän on? Tällaista ei ole sattunut vuosisatoihin.

***

Daavidin jälkeläinen ja profeetta menee suoraan Israelin kansallisen identiteetin ytimeen: Jerusalemin temppeliin. Konflikti hengettömän uskonnollisuuden ja tuoreen Jumalan viestin tuojan välillä on väistämätön. Vanhan liiton aikana uusi kuningas valtaan noustuaan puhdisti temppelin jumalanpalveluksen, niin käy nytkin: ”Hyytelömäisen veltto mies” muuttuu rohkeaksi kumoukselliseksi: Hän menee temppeliin, kumoaa rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkystenmyyjien jakkarat, ajaa uhrieläinten myyjät ulos.

Juutalaisten tuli vuosittain maksaa temppelivero. Maksuvälineeksi ei kelvannut miehittäjävallan Rooman raha, vaan se piti vaihtaa juutalaisten omaksi rahaksi. Samoin kunnon uskovaisen tuli suorittaa eläinuhri syntiensä sovitukseksi ja kiitokseksi Jumalalle. Köyhän uhri oli halpa lintu, kyyhkynen, pikemminkin kuin nauta, lammas tai vuohi.

Rahanvaihtajat ja eläintenmyyjät hoitivat oikeastaan tärkeätä tehtävää. Mutta jotain oli silti pielessä. He olivat temppelissä toimivien pappien alihankkijoita, papit tekivät bisnestä heidän välityksellään. Rahan vaihtamisesta otettiin kova voitto ja uhrilinnut maksoivat täällä moninkertaisesti  muihin paikkoihin verrattuna. Eli pyhiinvaeltajia riistettiin!

Toinen ongelma oli se, että uskonnonharjoittamisesta oli tullut pelkkä ulkonainen tapa ilman todellista sydämen uskoa. Luultiin, että pelkkä jäsenmaksun maksaminen temppeliin ja pelkät ulkonaiset riitit sellaisenaan takaavat Jumalan mielisuosion. Kun nyt Jeesus puhdistaa temppelin riistosta ja ulkonaisesta uskonnosta, hän tekee aivan samoin kuin 600 vuotta häntä ennen elänyt radikaali profeetta Jeremia: (LUE kursorisesti: Jer. 7:1-11).

-Ritualismi edistää väärää rauhaa, siitä tulee todellisen kääntymyksen ja uskon este. Kun luullaan, että pelkät ulkonaiset toimitukset riittävät, sydän jää muuttumattomaksi, se elää edelleen valheessa.

Jeesus käyttää samaa ilmaisua kuin Jeremia: Te teette Isäni temppelistä ”rosvojen luolan”, vaikka se on ”kaikkien kansojen rukouksen huone”. Jeesus osoittaa: Aito usko ei ole pelkkää jäsenkortin hallintaa tai pyhien toimitusten ulkonaista suorittamista, ei automaattiuskontoa, vaan se on intiimi sisäinen suhde, joka syntyy kääntymyksessä ja toimii rukouksessa. Jumalan ystävyyttä ei voi ostaa. Jumalan kanssa ei voi käydä kauppaa. Hän ei halua jäsenmaksuamme, rituaalejamme, hän ei halua yhtään vähempää kuin koko sydämemme. Hän haluaa, että me rakastaisimme häntä ”koko sydämellämme, koko sielullamme ja koko mielellämme” - älyllämme, tunteellamme, tahdollamme, koko persoonallamme.

Heti kun Jeesus on heittänyt uskonnolla rahastavat rosvot ulos temppelialueelta, paikalle tulevat sokeat ja rammat, yhteiskunnan hylkiöt. Heillä oli vammansa takia porttikielto temppelin alueelle, mutta Jeesus kiinnittää heihin päähuomion ja parantaa heidät. Toinen joukko, jolla ei sääntöjen mukaan ollut asiaa temppeliin, olivat lapset. He olivat jo teiden varsilla huutaneet: ”Hoosianna! Pelasta meidät, auta meitä, anna menestys!” Nyt he tulevat Jeesuksen perässä temppeliin ja jatkavat huutamistaan: ”Hoosianna, Daavidin Poika!” Ei ihme, että papit suuttuivat: Käske heidän olla hiljaa! Jeesus vastaa: ”Jos he ovat hiljaa, kivet huutavat.”

Jeesus tekee rammoista ja lapsista pääasian, keskittyy niihin väheksyttyihin, joilla ei oikeastaan olisi mitään asiaa koko temppeliin. Temppelin pappeja ärsytti, että Jeesus esiintyi profeettojen ennustamana Messiaana ja että kansa otti hänet riemumielin vastaan. Voimakas ristiriita on valmis. Radikaali Jeesus ajaa ulos vanhan vallan miehet ja tuo sisälle uuden, hylkiöitten ja lapsenmielisten seurakunnan, jolla ei ole minkäänlaista valtaa uskonnon asioissa.

Radikaalia Jeesusta vastassa on KAKSI RYHMÄÄ: konservatiiviset herätysjuutalaiset eli fariseukset sekä liberaali ylin papisto eli saddukeukset. Nämä kaksi ryhmää olivat riidoissa keskenään, niin kuin konservatiivit ja liberaalit yleensä ovat. Fariseukset eli ”eristäytyjät” halusivat ottaa uskon tosissaan ja noudattaa tarkasti Jumalan tahtoa siten kuin se on Raamatussa ilmoitettu. He opettivat, että ihmisellä on vapaa tahto ja hän kykenee noudattamaan pyhiä käskyjä, jos vain niin haluaa. Pyrkimys oli varmasti vilpitön. Mutta ongelmaksi nousi liian myönteinen käsitys omista mahdollisuuksista tulla pyhemmäksi. Ja vielä pahempaa: He asettivat ihanteet korkealle, mutta eivät edes itse voineet niitä noudattaa. Niinpä heistä tuli teeskentelijöitä eli ulkokultaisia.

Evankeliumeissa Jeesus usein kritisoi fariseuksia:

-Kaikki mitä teette, teette vain siksi, että ihmiset teitä katselevat.

-Te kärkytte kunniaa toisiltanne.

-Te noudatatte monenlaisia sääntöjä, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan.

-Te olette ulkonaisesti hurskaita ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä, riistoa, vääryyttä, hillittömyyttä.

-Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Saddukeuksetpuolestaan olivat Daavidin ajan ylipapin Saadokin mukaan nimensä saanut ylin papisto, Israelin korkein uskonnollinen johto. He olivat uskonnollisesti liberaaleja mutta yhteiskunnallisesti konservatiiveja, niin kuin liberaalit yleensä ovatkin. He olivat hyvin järkiperäisiä, he eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään, eivät ylösnousemukseen eivätkä viimeiseen tuomioon. Heille taivas ja kadotus olivat vain tässä maailmassa. Ihmeitä ei tapahdu, profeettoja ei tarvita. Fariseukset odottivat Messiasta, saddukeukset eivät. He inhosivat kirjaimellista Raamatun tulkintaa. Raamattu on lähinnä vertauskuvallinen kirja, joka antaa ohjeita tätä elämää varten.

Tärkeintä saddukeuksille oli valta, he halusivat säilyttää juutalaisten uskonnon yhteiskunnallisen aseman Rooman miehityksen alla. Maallistuneet saddukeukset olivat reaalipoliitikkoja, he tekivät kaikkensa miellyttääkseen maallista valtaa. Uskonnon tehtävänä on tukea yhteiskuntaa ja kulttuuria. Uskonnolliset intoilijat olivat vaarallisia, he synnyttävät kansanliikkeen, joka vaarantaa uskonnon yhteiskunnallisen aseman ja saa vallanpitäjät hermostumaan. Kun Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista, ylipappi Kaifas sanoi, että on parempi likvidoida tuollainen kansankiihottaja kuin antaa roomalaisille aihetta epäillä kapinan valmistelua. Niin tehtiin päätös Jeesuksen tappamisesta.

Sekä uskonnollisesti konservatiivisten fariseusten että liberaalien saddukeusten suurin ongelma on se, ettei heidän uskontonsa muuta EIKÄ VOI muuttaa ihmisen sydäntä: Sydämen penseys, epäusko, itserakkaus, ylpeys, petollisuus, vallanhimo, rahanhimo, nautinnon maksimointi - kaikki säilyvät muuttumattomina. Siksi heille usko on teeskentelyä ja henkilökohtaisen hyödyn väline. He eivät oikeasti rakasta Jumalaa.

JEESUS EI OLE KONSERVATIIVI EIKÄ LIBERAALI - HÄN ON RADIKAALI! Sana ”radikaali” tulee kieleemme latinan sanasta radix eli juuri, perustus: radikaali uppoutuu juureen, perusteisiin. Radikaali Jeesus paljastaa teeskentelyn ja epäuskon. Hän vaatii todellista sydämen muutosta, katumusta, täyttä kääntymystä, sydämen antamista kokonaan Jumalalle: Jumalan rakastamista ”koko sydämellämme, koko sielullamme ja koko mielellämme”. Jeesus kuuluu myös vastakulttuuriin. Voisitko ajatella mitään naurettavampaa kuin Jeesus vasallikuningas Herodeksen tai maaherra Pilatuksen vastaanotolla ansiomerkit rinnassaan tai kaulassaan!!

***

Miten Jeesuksen ja papiston välille kehkeytynyt riita ratkesi? Markus ja Luukas kertovat, että papit miettivät, miten saisivat raivatuksi Jeesuksen pois tieltä; eli he päättivät tappaa Jeesuksen. Jeesus oli tehnyt itsensä liian suureksi: Vanhan testamentin lupaamaksi Messiaaksi, Pelastajaksi, jopa Jumalan Pojaksi. Mutta Jeesuksen viholliset eivät voineet ihmisten vuoksi toimia avoimesti: ”koko maailma juoksee hänen perässään”.  

Ei Jeesuskaan tehnyt vesitettyä kompromissia, vaan evankelista kertoo: Jeesus jätti heidät siihen ja meni pois. Tämä on Jeesuksen tuomio omahyväiselle valtaeliitille. Niille, jotka omasta mielestään eivät mitään tarvitse, Jeesuksella ei ole enää mitään sanottavaa. Niin kauan kuin he linnoittautuvat itseriittoisuutensa sisälle, Jeesus ei voi kohdata heitä. ”Jeesus jätti heidät.”

Hyvät ystävät, minulla on suuri PELKO, että Jeesus on vähitellen jättämässä monet Euroopan ja Pohjois-Amerikan perinteiset kirkot. Kysymys ei ole pelkästään jäsenmäärien ja osallistumislukujen jatkuvasta laskusta, vaan ennen muuta epäuskon lisääntymisestä kirkon jäsenten ja pappien sydämissä. Jumalan sana ei ole enää muuta kuin erilaisia mielipiteitä ja tulkintoja. Jumalan totuudet ovat vain vertauskuvia ja runoutta. Jumalan ilmoitus ei ole enää aidosti totta, vaan sadunomaista symboliikkaa.

”Minun sanani ovat Henki ja elämä”, sanoo Jeesus. Pyhä Henki ja Jumalan sana ovat erottamattomat. Missä sana, siellä Henki. Jos ei ole enää Jumalan sanaa, ei ole enää Henkeäkään. Onko Jeesuksen Pyhä Henki vetäytymässä pois ja liikkumassa kohti etelää ja itää, Afrikkaa, Aasiaa, Latinalaista Amerikkaa?

***

Hyvät sisaret ja veljet. Me olemme viettäneet tänä vuonna Tuomasmessun 25-vuotisjuhlaa. Tämä on juhlavuoden viimeinen normaali messu. Saarnasin tällä samalla paikalla tammikuussa juhlavuoden alussa ja esitin, että Tuomasmessu voisi vaalia eri tavoin ajattelevien ja kokevien kristittyjen YKSEYTTÄ. Saman alttarin äärelle mahtuvat uskoa vielä etsivät toivovaiset kuin myös Hengen tulta ja intoa täynnä olevat herätyskristityt - ja kaikki siltä väliltä!

Toivon ja rukoilen, että Tuomasyhteisö voisi näyttää mallia koko kirkollemme, että erilaisuudestamme huolimatta me voimme tulla yhdessä samaan Herran pöytään, kuulla Jumalan sanan, tunnustaa yhdessä sekä syntimme että uskomme, rukoilla yhdessä kärsivien puolesta, yhdessä ylistää Kolmiyhteistä Jumalaamme. Täällä voimme toteuttaa moniäänisen kansankirkon ideaa.

Me vietämme nyt Jeesuksen saapumisen juhlaa, adventtia. Anokaamme, että tänään alkava uusi kirkkovuosi voisi olla meille jokaiselle henkilökohtaisesti sekä rakkaalle kirkollemme hengellisen uudistumisen vuosi!

Kirkkomme tarvitsee enemmän kuin koskaan sitä, että me kaikki yhteen ääneen huudamme:

-Hoosianna, Herra pelasta meidät, auta meitä, anna meille menestys!

Hoosiannan huutajia tarvitaan nyt kipeämmin kuin koskaan!

Kirkon todellinen haaste ei ole viime kädessä taistelu konservatiivien ja liberaalien välillä, vaan meidän jokaisen sydämessä käytävä taistelu uskon ja epäuskon välillä! Jos usko hiipuu, kirkko kuihtuu pois. Jos radikaali Jeesus saa herättää meidät, synnyttää meissä kääntymyksen, sovintoverellään pestä sydämemme, Pyhällä Hengellään virvoittaa ja täyttää meidät ja sytyttää uskomme ja rakkautemme, kirkolla on mahtava tulevaisuus edessään myös Suomessa. Kirkon toivo ei ole taloudessa, jäsenmäärissä, rakenteissa, johtajissa eikä työntekijöissä - se on sinussa!

JEESUS EI HALUA, ETTÄ OLEMME KONSERVATIIVEJA TAI LIBERAALEJA tai että NIMITTELEMME toisiamme tällä tavoin.Hän haluaa, että seuraamme häntä itseään: OLEMME RADIKAALEJA, juuriin ja perusteisiin meneviä. Hylkäämme teeskentelyn ja epäuskon ja seuraamme koko sydämestämme Jumalan totuutta ja hänen sanaansa. Rakastamme yli kaiken Vapahtajaamme. OLKAAMME RADIKAALEJA! Se on Jumalamme tahto.

***

Tämänpäiväinen messu on myös minulle henkilökohtaisesti aivan erityisen tärkeä, koska tämä nyt päättymässä oleva saarna on minun jäähyväissaarnani, kenties elämäni viimeinen saarna tässä kirkossa. Muutan vaimoni Li Junin kanssa ensi helmikuussa enemmän tai vähemmän pysyvästi Kiinaan. Olen viimeisen 18 vuoden aikana opettanut siellä teologiaa joka vuosi useita kuukausia, kaikki pätkät yhteen laittaen jo yli 6 vuoden ajan.

Olin aikoinaan 10.4.1988 historian ensimmäisen Tuomasmessun pääliturgi tällä samalla Agricolan kirkon alttarilla. Ensimmäiset reilut kymmenen vuotta olin mukana liki jokaisessa messussa, tehtävissä tai penkissä istuen; sittemmin Kiinan kutsumuksen vuoksi paljon harvemmin.

Toivon, että muistatte rukouksin Kiinan mahtavaa kansaa ja sen 60 miljoonaa uskovaista. Kiinan kirkko on maailman nopeimmin kasvava kirkko, 2 miljoonaa aikuista ottaa vastaan kasteen vuosittain. Joillakin alueilla voi olla yli 100.000 uskovaista eikä yhtään pappia. Kiinan kirkko on maallikkojen johtama kirkko. Mutta koulutettuja työntekijöitä tarvitaan myös, jotta sielut tulevat ravituiksi ja jotta harhat ja eksytykset eivät hajota seurakuntia. Yleinen koulutustason nousukin edellyttää sivistynyttä papistoa. Tähän työhön me osallistumme. Muistakaa Junia ja minua rukouksin. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi Kiinaan, tulkaa katsomaan meitä sinne!

Kuten Tuomasmessu tuki 20 vuoden ajan Juha ja Anu Väliahon työtä Keski-Venäjällä suomensukuisten kansojen parissa, Jun ja minä toivomme, että te tukisitte myös meitä. Lisäksi sydämessäni on rukous, että Tuomasmessun piiristä vielä joku voisi lähteä lähetystyöhön, ennen kuin vietämme messun 50-vuotisjuhlaa!

Kuka teistä muuten aikoo olla mukana Tuomasmessun 50-vuotisjuhlassa huhtikuussa 2038? Minä ainakin - jos Jumala suo!

VAPAA RUKOUS

NIKEAN TUNNUSTUS

TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."