Marja Pentikäinen 10.9. 2017


Matteuksen Evankeliumi tuo esiin Jeesuksen sanoman:

”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.
Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.

Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin?
Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?

Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”

Lähimmäisellä tarkoitetaan läheistä ihmistä, oman kansan jäsentä, ystävää kuten tässä Matteuksen evankeliumin säkeessä tulee esiin.

Erityisesti tänä päivänä tämän evankeliumin sanoma on hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen. Meille on muodostunut niin Suomeen kuin muuallekin erilaisia yhteisöjä, joista puhumme "ne, he ja me".
Ketkä kuuluvat meihin ovat ystäviämme ja lähimmäisiämme. Ketkä kuuluvat niihin ja heihin, ovat usein vihamiehiämme tai henkilöitä, joista meidän ei tarvitse välittää.

Yhteiskunnallisesti ja globaalisti tällä hetkellä on erittäin vaikeita ajankohtaisia asioita ratkaistavana: ihmisten liikkuvuus, siirtolaisuus, pakolaisuus, vapaaehtoinen paluu, pakkopalautukset, terrorismi jne. Nämä ilmiöt ja käsitteet herättävät ihmisissä pelkoja ja tunteita sekä pistävät

meidät ajattelemaan ja työskentelemään asioiden puolesta ja vastaan. Me joudumme elämään näiden haasteiden edessä keskellä Suomea tänään. Maahanmuutto ja turvapaikanhakijoiden määrä vuonna 2015 yllätti koko kansan. Yllätyksellä on seurauksensa: monenlainen ylireagointi.

2

Nopeasti asetumme joidenkin puolelle niihin, meihin tai heihin. Samalla teemme ihmisistä joko ystäviämme tai vihamiehiämme. Leimaamme monet ihmiset rikollisiksi ja vetäydymme instituutioiden, lainsäädännön tai yleisen hyvän ja turvallisuuden taakse.

Yksilön teosta tulee nopeasti kollektiivinen teko, josta seuraa mm. että
koko turvapaikanhakijayhteisöön ja kaikkiin maahanmuuttajiin suhtaudutaan kielteisesti. Rangaistuksista, vihasta ja anteeksiantamattomuudesta tulee helposti suomalaisen väestön kollektiivinen asia, johon eri tahot ja
monet ihmiset haluavat vaikuttaa. Pelko vallitsee kaikkialla ja viha saa nopeasti ylivallan.

Tämä kaikki on inhimillistä ja ymmärrettävää.
Mutta on kuitenkin syytä pysähtyä ja pohtia, miten pääsisimme rakentavammalla tavalla eteenpäin.
Erityisesti Turun ja myös Jyväskylän tapahtumien jälkeen
on tarpeen rauhallisesti katsoa ympärilleen, selvittää eri prosessien heikot kohdat ja yhdessä miettiä erilaisia vaihtoehtoja.

Ei panikoituminen eivätkä hätäratkaisut auta
meitä yhteiskunnassa näkemään asioiden oikeata kulkua ja varteenotettavia ratkaisuja. Nopeasti saadaan aikaan ylireagointia, mistä saattaa aiheutua vakaviakin seurauksia. Vihapuhe ja vastakkainasettelu kaikissa yhteiskunnissa ovat vaarallisia ilmiöitä.

On tärkeää ymmärtää, että jokainen ihminen on yksilö ja vastaa omista teoistaan. Radikalisoituminen on ilmiö, jota esiintyy eri uskontojen ja yhteiskuntien sisällä.
Tämä on ilmiö, johon on puututtava mahdollisimman nopeasti ja suunnitelmallisesti. Jokainen radikalisoitumiselle altistuva nuori tai aikuinen olisi saatava sellaisen avun piiriin, että heillä olisi elämässään jokin muu vaihtoehto.

Meidän olisi arvokasta luoda sen kaltaiset olosuhteet ja auttamisjärjestelmät, että voisimme välttyä ikäviltä teoilta ja seuraamuksilta. Ei ihmisen eristäminen ole ratkaisu vaan yhteisöön ottaminen on oikeampi ele.

3

Puhe auttamisen kriminalisoinnista on suorastaan epäasiallista ja tuo valitettavalla tavalla pelkoa ja epävarmuutta monille ihmisille työnsä pariin ja henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin sekä yksinäisyyteen.

Koko kristillisen etiikan perusta on Jeesuksen sanoma:
”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te se heille.”

Tämän pohjalta kristityille on itsestään selvää puolustaa paitsi uskonnonvapautta niin myös ihmisoikeuksia ja auttaa apua tarvitsevia.

Turun tapahtumien jälkeen on hyvä palauttaa mieliin myös anteeksiantamus, mikä tarkoittaa mm. myötätuntoa ja armollisuutta. Tilanteiden jäsentäminen, syiden ja seurauksien hahmottaminen vie asioiden jäsentämistä eteenpäin. Anteeksianto auttaa huomaamaan paremmin nykyhetken ja suuntaamaan ajatukset ja voimavarat kohti tulevaisuutta.

Armo (lat gratia) on kristinuskon peruskäsitteitä. Se merkitsee anteeksiantamusta tai muuta hyvyyttä.

Anteeksiantamus on armon osoittamista rikkojaa kohtaan. Raamatussa anteeksiannoksi käännetty kreikkalainen sana merkitsee kirjaimellisesti ”päästää menemään” eli esimerkiksi sitä, että ei vaadi velkaa perittäväksi.

Jeesus käytti tällaista vertausta, kun hän opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa.”
Anteeksianto ei merkitse rikoksen tai väärinteon hyväksymistä.

Anteeksiantamus on hedelmällistä, jos siihen pystyy. Se on erittäin haasteellinen asia meidän elämässämme. On vaikea asia pyytää anteeksi, mutta tuntuu, että vielä vaikeampaa on antaa anteeksi. Ihmiset tarvitsevat anteeksiantoa joka päivä. Joskus anteeksiannettavat asiat ovat pieniä, joskus suuria. Usein anteeksiantaminen voi vaatia paljon aikaa.

Jeesus on elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen.

Usein pysähdyn ja toivon itselleni: tyyneyttä hyväksyä asiat, joita ei voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa niitä asioita mitkä voi ja erityistä viisautta erottaa asiat toisistaan.

Näinä päivinä nämä ajatukset tulevat yhä useammin mieleeni, kun kohtaan työssäni pakolaistaustaisia ihmisiä, yksinäisen paperittoman nuoren tai kuulen kidutuksen kokeneilta heidän kokemuksistaan.

Elämä ja työ ovat opettaneet sen, että näille ihmisille suomalaisten kohtaaminen ja aito kohdatuksi tuleminen ovat tärkeitä. Näissä tilanteissa lähimmäisyyden kokemus on merkityksellinen. Onkin todella arvokasta, että työskentelemme sen asian eteen, että nämä ihmiset saavat kummiperheitä, ystäviä, lähimmäisiä ja oikean yhteisön sekä tunteen siitä, että he kuuluvat joukkoon.

Kuunteleminen, ystävällinen kohtaaminen, hymy eivät maksa mitään, mutta nämä merkitsevät toiselle ihmiselle, lähimmäiselle hyvin paljon.

Rakas Taivaallinen Isä, anna meille viisautta kohdata kaikki ihmiset ihmisarvoisesti ja opeta meitä ymmärtämään ja toteuttamaan ihmisoikeudet. 

TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."