Jukka Norvanto 1.11.2015


Jukka Norvanto
Saarna Tuomasmessussa 1.11.2015
Matt. 6: 14-15

Jeesus sanoo: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”

Päivän teemana on anteeksiantamus. Sitä voi pitää kristinuskon ydinajatuksena. Jumala itse on valmistanut meille anteeksiannon kaikista synneistämme Jeesuksen ristinkuolemalla ja ylösnousemuksella. Siksi meilläkin on Jeesuksen ansion tähden lupa iloita syntiemme anteeksiannosta.

Raamattu kannesta kanteen –ohjelmissa, joita Radio Dein on lähettänyt perustamisestaan asti, olen koettanut muistuttaa itseäni ja kuulijoitani juuri tästä mahtavasta sanomasta. Jumala oikeasti rakastaa meitä niin paljon, että antoi ainoan Poikansakin kuolla, jotta me saisimme elää.

Jeesus on ihmiseksi tullut Jumalan sana, jonka voimasta koko maailmankaikkeus on syntynyt ja joka pitää tätä kaikkea yllä. Hän on jättänyt taivaan kirkkauden ja syntynyt ihmiseksi ja kuollut meidän sijaisenamme ristillä, jotta me saisimme pahuutemme anteeksi. Siinä pelastusteossa meillä riittääkin iloitsemista jokaiselle päivälle.

Tästä Jumalan mahtavasta pelastusteosta huolimatta en oikein tiedä, mitä mielessäsi liikkui, kun kuulit tälle päivälle varatun evankeliumin. Sehän oli katkelma Jeesuksen tunnetuinta puhetta, Vuorisaarnaa ja muistutti anteeksiantamisen tärkeydestä.

Mitähän tuntoja lyhyt evankeliumi mahtoi sinussa herättää? Nousiko kenties pintaan ilon pisaroita vai ahdistuksen kyyneleitä? Ilo saattoi nousta ajatuksesta, että anteeksiannolla on parantava vaikutus ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Ahdistusta puolestaan saattoi herätellä tietyn ihmisen ajatteleminen. Tarkoittaako Jumala todella sitä, että minun pitäisi antaa anteeksi kaikkein inhottavimmallekin ihmiselle?

Koska en tiedä, mitä ajattelit, tahdon sanoa tärkeän totuuden ihan alkuun: Jumala ei käske meitä tekemään mitään, mikä ei olisi meille ja lähimmäisillemme hyväksi. Niin on silloinkin, kun hän kehottaa meitä tekemään sellaisia asioita, jotka tuntuvat meistä vaikeilta. Jumala on aina elämän puolella.

En siis tiedä ajatuksiasi ja kokemuksiasi, mutta omasta puolestani voin sanoa, ettei anteeksi antaminen ole ainakaan minulle aina ihan helppoa, eikä ehkä aivan kaikille muillekaan tapaamistani ihmisistä.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus joka tapauksessa kehottaa meitä antamaan toisillemme anteeksi, koska olemme itsekin saaneet anteeksi. Sellaista kehotusta me epäilemättä tarvitsemmekin, koska anteeksiantaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Usein on paljon helpompaa jäädä miettimään ja märehtimään loukkauksia, joilla joku on pahoittanut mieltämme kuin antaa anteeksi. Kuinka paljon helpompaa onkaan jäädä kylpemään itsesäälin kyyneleissä kuin antaa meitä loukanneelle ihmiselle anteeksi?

Joku on joskus sanonut pahasti tai vaiennut silloin, kun olisi pitänyt puhua. Joku taas on käyttänyt häikäilemättä hyväkseen hyväuskoisuuttamme. Joka tapauksessa jonnekin sisälle jäi haava, joka ei tahdo umpeutua. Aina kun ajattelee sitä ihmistä tai kuulee puhuttavan hänestä tai hän tulee kadulla vastaan, kiukku nousee pintaan - tai masennus.

Tiedätkö, hyvä ystävä, että Jumala kouluttaa omiaan sellaisilla ihmissuhteilla. Eivät ne suinkaan sattumalta ole osaksemme tulleet. Sillä Jumalan maailmassa ei sattumilla ole sijaa, ei edes hernekeitossa! Sellaisten ihmisten avulla, jotka loukkaavat meitä, Jumala tahtoo ohjata meitä anteeksiantamisen ja armahtamisen opetteluun. Sen koulun ihminen kuitenkin jättäisi mieluummin käymättä. Siksi monet siitä kieltäytyvätkin.

Ajoittain tulee vastaan kristittyjä, jotka kiristelevät hampaitaan tietylle ihmiselle leppymättömän tuntuisella vihalla. Yhä uudelleen he muistelevat sitä vääryyttä, jota heille on tehty. Ja jos heille muistutetaan kristityn kutsumuksesta antaa anteeksi vihamiehelleen, he saattavat hurjistua.

Jos sinulla on kuvatunlainen ihmissuhde jäytämässä mieltäsi, niin tiedä, että anteeksiantamus on ainoa tie vapauteen siinä asiassa.

Päivän evankeliumista hyvä tiedostaa vielä se, että se seuraa Vuorisaarnassa heti Isä meidän –rukousta. Se on ikään kuin selitystä Isä meidän –rukouksen viidennelle rukoukselle, joka Matteuksen evankeliumissa kuuluu näin: ”Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa” (Matt. 6:12).

Pyyntö muistuttaa siitä, ettei yksikään ihminen voi elää lankeamatta syntiin. Siksi kristityn elämään kuuluu päivittäinen rukous syntien anteeksiantamisesta.

Varmaan huomasitkin, ettei Matteuksen evankeliumissa käytetä tässä yhteydessä sanaa synti niin kuin Luukkaan evankeliumissa, josta Isä meidän -rukous on myös luettavissa, tosin hieman toisessa muodossa kuin Vuorisaarnassa. Ero johtuu siitä, että Jeesus lienee pitänyt puheensa aramean kielellä, ja siinä kielessä sanalla velka on myös merkitys synti. Kun rukous on aikanaan kirjoitettu kreikan kielelle, toiseen evankeliumikirjaan sana on käännetty velaksi, toiseen synniksi.

Isä meidän –rukouksen viides rukous kertoo taivasten valtakunnan tavoista. Anteeksiantamus on oleellinen osa Jumalan yhteydessä elämistä ja olemista. Siksi Jeesus kehottaa seuraajiaan reippaasti menemään syntiensä kanssa taivaallisen Isän eteen pyytämään niitä anteeksi. Ja niin tehdessämme meidän on hyvä tietää, ettei Jumala suinkaan sen tähden anna syntejä anteeksi, että me niitä pyydämme, vaan anteeksiantamus perustuu siihen, mitä Jumala on Jeesuksessa tehnyt. Siksi sinunkaan ei tarvitse arkailla tunnustaa syntiäsi ja pohtia, onko synnintunnustuksesi tarpeeksi aitoa tai katumuksen täyttämää. Ihmisen ei ylipäätäänkään tarvitse syntiä tunnustaessaan katsella itseään vaan Jumalan suuruutta.

Synnit on lupa uskoa anteeksi annetuiksi, koska Jumala lupaa niin. Eihän rukouksessa olisi muuten mitään mieltä. Vai ajatteletko kenties, että Jeesus ensin kehottaa omiaan rukoilemaan syntejään anteeksi ja sitten, kun me teemme niin, hän sanookin, ettemme me saakaan anteeksi? Minä en voi Jeesuksesta sellaista kuvitella. Tosin monet ihmiset kyllä toimivat joskus tuolla tavalla lähimmäistensä kanssa. He sanovat antavansa anteeksi, mutta pari päivää myöhemmin he ottavat uudelleen saman asian esiin lyödäkseen sillä lähimmäistään. Ihmiset kyllä voivat valehdella näissäkin asioissa, mutta ei Jeesus. Siksi tämä rukouksen kohta on lohdullinen. Jumala antaa syntimme anteeksi.

Mutta huolimatta viidennen rukouksen mahtavuudesta, se on myös ahdistanut monia. Tiedän ihmisiä, jotka ovat tietyssä elämänsä vaiheessa joutuneet hyppäämään tämän pyynnön yli, koska kokivat, etteivät voineet olla rehellisiä. He tiesivät, että oli joku tai joitakuita, joille he eivät voineet antaa anteeksi.

Näitä miettivän on hyvä tiedostaa, että Jeesus puhui Vuorisaarnassaan taivasten valtakunnan toimintatavoista. Taivasten valtakunnassa annetaan anteeksi varauksitta. Niin kuin Jumala antaa synnit anteeksi jokaiselle, joka sitä häneltä Jeesukseen vedoten pyytää, samoin antavat anteeksi ne, jotka Jeesuksen tähden ovat tulleet taivasten valtakunnan kansalaisiksi. Niin kuin Isä toimii, niin toimivat lapsetkin. Se ajatus läpäisee koko Vuorisaarnan.

Mutta entäpä jos joku ei annakaan anteeksi lähimmäiselleen? saatat kysyä. Saako hän silloin itsekään anteeksi?

Saman kysymyksen voi muotoilla toisinkin: Miksi meistä tuntuu kurjalta, että Jumala tahtoo meidän antavan anteeksi läheisillemme, kun itsekin koemme anteeksiantoa hänen taholtaan?

Ymmärrät varmaan mitä ajan takaa. Taivasten valtakunnan periaatteisiin ei yksinkertaisesti sovi ajatus olla antamatta anteeksi niille ihmisille, jotka ovat toimineet väärin meitä kohtaan. Kieltäytyminen välittämästä anteeksiantoa rakkauden valtakunnassa on kuin kantaisi tunkiolta sontaa kauniisti koristeltuun ja puhdistettuun juhlasaliin. Niin yksinkertaisesti ei vain tehdä. Anteeksiantamattomuus ja taivasten valtakunta eivät sovi yhteen.

Niinpä niin, saatat sanoa, mutta jos kaikesta huolimatta kokee, ettei voi antaa anteeksi jollekulle ihmiselle? Tarkoittaako se, että silloin on itsekin suljettu anteeksiannon ulkopuolelle? Jos tämä on sinun kysymyksesi, niin pohdi, tarkoitatko sitä, että toiveistasi ja halustasi huolimatta et voi tunnetasolla kokea tietyn ihmisen suhteen niin iloisia ja vapaita tunteita kuin toivoisit? Vai tarkoitatko, että lähimmäisesi on niin halveksittava olento, ettei kenenkään tule ikipäivänä haluta hänelle mitään hyvää etkä sinäkään siis ole hänelle velkaa mitään, kaikkein vähiten anteeksiantamustasi?

Jos jälkimmäinen on sinun ajatuksesi, kehotan sinua vakavasti miettimään, oletko todella milloinkaan tullut pahuutesi kanssa pyhän Jumalan eteen ja kuullut siellä hänen vakuutuksensa: ”Poikani, tyttäreni sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen uhrikuoleman tähden”.

Jos sen sijaan kysymyksesi liittyy tunteisiisi, jotka eivät seuraa mukana, vaikka tahdotkin antaa anteeksi, niin älä usko tunteitasi. Anteeksiantamus ei riipu tunteista. Sen sijaan se on sitä, että luovut vapaaehtoisesti vaatimasta toiselta hyvitystä kärsimästäsi vääryydestä, vaikka se tuntuisikin pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. Anteeksiantamus on omastaan luopumista toisen hyväksi, niin kuin elämä taivasten valtakunnassa kaiken kaikkiaankin on. Siinä meillä riittääkin kilvoittelemista!

Uskontunnustus.
TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."