Heidi Zitting 16.10.2016


Saarna Tuomasmessussa 16.10.2016
Joh. 4: 46-53

Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

Vuonna 2013, Suomessa kuoli jokaista syntynyttä tuhatta lasta kohden keskimäärin 2,6 lasta. Eli kun viime vuonna syntyi noin 55 000 lasta, menehtyi näillä tilastoilla laskettuna kaiken kaikkiaan noin 140 alle viisivuotiasta lasta. Somaliassa vastaava luku tuhatta kohden on 145,6 lasta. Eli 55 kertainen.

Lapsikuolleisuus on onneksi ollut vähenemään päin koko 2000-luvun kaikkialla maailmassa, kiitos Luojan, tai arkisemmin: kiitos lääketieteen, terveysvalistuksen ja kehitysyhteistyön. Tämän trendin soisin myös jatkuvan, ja siihenhän me kaikki voimme vaikuttaa ihan vaikka maksamalla veroja iloiten ja tukemalla niiden ja kolehtien kautta kehitysyhteistyötä ja lääketieteen tutkimusta. Tärkeää on myös tukea rauhantyötä ja rukoilla, nyt erityisesti Aleppon lasten puolesta. 85 000 lasta on siellä saarroksissa pommitetussa kaupungissa, juuri nyt. Kaupungissa, jossa vain muutama lääkäri on enää hengissä.

Kaksituhatta vuotta sitten, ajalla johon päivän evankeliumi sijoittuu, kuoli arviolta vielä joka toinen syntyneistä lapsista.

Pienten lasten äitinä voin vain aavistella miltä tuntuu, kun pahin pelko käy toteen. Täällä tänään meidän keskellämme on varmasti myös heitä, joiden ei tarvitse aavistella. Se suru ja hätä, joka on vallannut Jeesukselta apua pyytävän isän, on osalle meistä viiltävällä tavalla tuttua.

Tänään luetussa evankeliumissa haluan, että kiinnität kolmeen seikkaan huomiota. Ensinnäkin: missä Jeesus fyysisesti on tämän päivän evankeliumissa? Toiseksi missä uskoa synnyttävä Jumalan rakkaus on ja kolmanneksi missä sinä olet tämän päivän evankeliumissa?

Aloitetaan helpoimmasta, eli Jeesuksesta. Kuulimme että Jeesus on tullut Juudeasta Galileaan. Juudea on maakunta etelässä, välissä on Samaria ja pohjoisessa Galilea, johon Jeesus on siis täältä eteläsuunnasta saapunut. Galilean pohjoispuolella sijaitsee Kapernaum, kaupunki, jossa virkamiehen poika tekee kuolemaa. Eli jos ajateltaisiin tätä Suomen maantieteellisinä kohteina, Jeesus on matkannut Uudenmaanläänistä Hämeen kautta Keski-Suomeen, jonka pohjoiskolkassa virkamiehen poika tekee kuolemaa. Suuressa hädässään virkamies pyytää, että Jeesus lähtisi mukaan sinne pohjoiseen, pojan luo. Mutta Jeesus ei lähde, sen sijaan hän sanoo: ”mene kotiisi, poikasi elää.” Välimatka ei siis estä poikaa parantumasta. Jeesus kaukoparantaa, eli parantaa välimatkan päästä. Jeesus sanoo vain sanan ”poikasi elää” ja poika paranee.

Toiseksi missä Jumalan rakkaus on tässä evankeliumissa?

Koska on uskonpuhdistuksen muistopäivä, lainaan viisautta Lutherilta. Lutherin mukaan Jumalan rakkaus etsiytyy sinne, missä se ei kohtaa hyvää, josta nauttia, vaan missä se jakaa hyvän pahalle ja puutteelliselle. Toistan: Jumalan rakkaus etsiytyy sinne, missä se ei kohtaa hyvää, josta nauttia, vaan missä se jakaa hyvän pahalle ja puutteelliselle. Jumala näkee tarvitsevan, minut, sinut, oman lapsensa hädässä ja luo hyvää sinne.

Tämä tapahtuu tänään päivän evankeliumissa. Jumalan rakkauden kohtaa tänään kuninkaan virkamies, kuninkaan virkamiehen poika ja koko hänen talonsa väki. Jumala ei kysy onko virkamies menestynyt ja onnistunut elämässään, saattaa hän olla sitäkin. Sen sijaan Jumala näkee hädän ja on siellä läsnä. 

Virkamies kohtaa Jumalan rakkauden siellä, missä on kuolemanvaara ja menetyksen tuska, kuolemaisillaan olevassa pojassa. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että virkamies ei löydä uskoa suinkaan Jeesuksen tekemästä ihmeestä. Virkamies uskoo jo hakeutuessaan Jeesuksen luo. Ei hän muuten olisi matkannut kilometrien päähän Jeesuksen luo. Jumalan rakkaus on tullut virkamiehen osaksi jo ennen kuin Jeesus parantaa hänen poikansa. Jumala on jo tullut hänen luokseen, nähnyt hänen hätänsä ja synnyttänyt uskon. Usko ajaa virkamiehen Jeesuksen luo pyytämään apua. Virkamiehen osaksi saama rakkaus synnyttää lisää rakkautta ja pian koko talonväki uskoo Jeesukseen.

Jumalan rakkautta on meidän ihmisten vaikea ymmärtää. Se nimittäin toimii täysin päinvastoin kun kaikkein tyypillisen ihmiselle ominainen rakkaus.  Ihminen ihastuu onneen ja menestykseen. Ihmisen on helppo rakastaa puolison hyviä piirteitä. Ihminen ajattelee olevansa onnellinen: ”sitten kun”. Sitten kun minulla on ihana avioliitto ja ihanat lapset, sitten kun minulla on menestystä, sitten kun olen hoikempi, sitten kun istun illallispöydässä kynttilän valossa. Ja aina yhden saavutuksen jälkeen alkaa seuraavan saavutuksen tähyily.

Jumala toimii päinvastoin. Jumala ei löydä kohteestaan valmiiksi sitä, mikä on rakastettavaa, vaan luo sen mikä on rakastettavaa. Tiivistäen minun ei tarvitse olla Jumalan silmissä millään muotoa oivallinen ja onnistunut, jotta ansaitsisin Jumalan rakkautta. Rakkaus ei ole ehdollista: ”sitten kun” rakkautta. Jumalan rakkautta ei ansaita, se vastaanotetaan. Ja Jumalan rakkaus lopulta luo minusta paremman. Se täyttää minut ja kumpuaa ylitsevuotavana rakkautena, joka parhaimmillaan säteilee muiden hyväksi. Kun minut on pelastettu hädästäni, näen herkemmin toisen hädän ja riennän apuun.

Luther tiivistää asian näin: ”syntiset ovat kauniita, koska heitä rakastetaan; heitä ei rakasteta sen tähden, että he ovat kauniita.”

Me ihmiset olemme sellaisia, että menestyksen voimassamme emme välttämättä edes huomaa tarvitsevamme Jumalaa. Vasta hätä tai kuolema saattaa meidät takaisin siihen paikkaan, jossa Jumala aivan erityisesti on läsnä. Jumala ei ole kaukana taivaassa ja sen korkeuksissa, siellä mistä häntä tyypillisesti tavoittelemme. Sen sijaan hän on täällä alhaalla maan päällä. Juuri täällä, missä on hätää. Jumalan rakkaus etsiytyy sinne, missä on kärsimystä.

Jumala löytyy siis paradoksista: kuolema ei olekaan vain kuolemaa, vaan elämä on kätketty kuolemaan. Jumalan voima on kätketty heikkouteen: ristille. Elämä on Kristuksen kuolemassa ja siksi portti on auki meille.

Mutta mennään vielä kolmanteen kysymykseen. Kysymykseen siitä, missä sinä olet tänään. Oletko sinä virkamies hädässä? Kiidätkö sinä juuri nyt Kapernaumista Jeesuksen luo ja rukoilet häneltä apua? Vai oletko sinä poika joka kamppailee hengestään? Oletko sinä talonväkeä, joka ei oikein tiedä mihin suuntaan avun pyyntönsä suuntaisi?  Vai oletko sitä talonväkeä, joka ajattelee että poikia aina kuolee, sitä talonväkeä, jolle on riittämiin omissa kiireissä? Kuinka lähellä Jumalan rakkaus on sinua juuri nyt? Onko elämässäsi nyt juuri se aika, kun hätä ei ole enää niin lähellä ja sinulla on rakkautta ja hyvää jaettavana toisille?

Sillä vain se jolta puuttuu, voi vastaanottaa. Mutta se jolle on annettu, voi antaa.

Jos olet hädässä, evankeliumi kertoo tänään sinulle että Jeesus kaukoparantaa. Silloin kun Jeesus näyttää olevan etäällä, juuri silloin hän ei sitä ole. Voit huokaista rukouksesi ja luottaa siihen että se on kuultu: sano vain sana ja minä paranen.

TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."