Eero Huovinen 27.3.2016


Täällä
Saarna Tuomas-messussa 27.3.2016 klo 18

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.
Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut. (Luuk. 24: 1-12)

Me kristityt joudumme usein miettimään, osaammeko puhua Jumalasta sellaisella kielellä, että se olisi kaikille ymmärrettävää. Pitäisi käyttää arkikieltä ja tavallisia sanoja - ja kuitenkin täytyisi tavoittaa jotakin sellaista, joka on enemmän kuin tämä arkinen ja tavallinen maailma.

Pääsiäisen evankeliumeissa toistuu sana, joka on yksi kaikkein tavallisimpia suomen kielen sanoja, yksi kaikkein arkisimpia. Se on sana "täällä". "Ei hän ole täällä." Nämä sanat eivät ole Raamatussa sattumalta.

”Täällä” on paikkaa ilmaiseva adverbi. Adverbi eli seikkasana ilmaisee aikaa, tapaa tai paikkaa, siis sitä, milloin, millä tavalla tai missä joku asia tapahtuu. Tyypillisiä adverbejä ovat esimerkiksi huomenna, hitaasti, ulkona ja paljon. Tällaisia sanoja me käytämme joka päivä, usein niin tottuneesti, ettemme tarkemmin mieti näiden sanojen merkityksiä. Ja silti nämä sanat määrittävät aika paljon sitä, miten me elämme. On eri juttu, tapahtuuko joku asia tänään tai huomenna, eri asia, etenemmekö nopeasti vai hitaasti, olemmeko sisällä vai ulkona, onko ruokaa paljon vai vähän. On eri asia, tapahtuuko jotakin täällä vai jossain muualla.

Luukkaan evankeliumissa sana ”täällä” on aivan erityisen tärkeässä asemassa. Arkinen paikkaa ilmaiseva suomen kielen sana ilmaisee jotain aivan olennaista kristillisestä uskosta. Uskaltaisinkohan väittää, että sana ”täällä” on pyhä sana, joka kätkee sisäänsä suuren jumalallisen salaisuuden. "Täällä" on Jumalan sana sinulle, tänään täällä Agricolan kirkossa.

***

Kaikki neljä pääsiäisevankeliumia kertovat siitä, että Jeesus ei ole täällä. "Ei hän ole täällä." Johannes ei käytä täsmälleen samoja sanoja, mutta ajatus on hänelläkin sama. Kaikki muut evankelistat, Matteus, Markus ja Luukas, ovat tallettaneet enkelin sanat juuri tässä muodossa: ”Ei hän ole täällä”. Jeesus ei ole täällä.

Enkelin sanat eivät ole pelkkä poissaoloilmoitus eikä vain puolueeton tiedonanto siitä, että Jeesus olisi lähtenyt jonnekin muualle. Enkelin sanat ilmaisevat jotakin paljon enemmän, nimittäin sen, ettei Jeesus ole enää haudassa, hän ei ole enää kuoleman vallan alainen, hän ei ole enää tuonelan maailmassa. Enkeli sanoo, että se Jeesus, joka oli laskettu tähän hautaan, ei enää ole tässä haudassa. "Ei hän ole täällä."

Silloin, kun ristillä kuollut Jeesus teljettiin hautaan suuren kiven taakse, silloin voitiin sanoa: nyt hän on täällä. Juutalaiset kirjanoppineet ja roomalaiset hallitsijat huokasivat helpotuksesta. Kansanvillitsijä ja jumalanpilkkaaja on vihdoinkin haudassa eli täällä. Päästiin eroon, peruuttamattomasti ja lopullisesti. Nyt hän ei enää kulje teillä ja aitovierillä villitsemässä kansaa, vaan hän on täällä, kuoleman oma.

Evankeliumissa sana "täällä" kuvaa kuoleman paikkaa. Täällä kuolema pitää valtikkaa käsissään. Elämä on loppunut, toivo on mennyt. Tällaisia täällä-paikkoja on nykyäänkin paljon. Mene hautausmaalle, niin voit olla paikassa, jossa kuolema hallitsee.  Kun tulet rakkaasi haudalle, sinun on pakko todeta, että täällä hän nyt on, mullan alla. Se, mitä hänestä on jäljellä, on arkussa tai uurnassa, maan alla, täällä.

Itse asiassa maailmassa on paljon muitakin sellaisia paikkoja, joissa kuolema tuntuu hallitsevan. Vain muutama päivä sitten täällä meidän Euroopassamme, siis lähellä meitä, monien ihmisten elämä päättyi metroasemalle ja lentokentälle, tänne. Heidän matkansa ei enää jatkunut muuanne eikä tuonne. Siitä paikasta, missä he olivat seisseet, tuli järkyttävällä tavalla tuhon ja kuoleman paikka.

***

Rakkaat ystävät. Kun enkeli sanoo Jeesuksen haudalla, ettei hän enää ole täällä, hän ei väitä, että kuolema poistuisi maailmasta. Hautausmaat jäävät edelleen tähän maailmaan. Täällä Helsingissä on edelleen Hietaniemi ja Honkanummi. Ja katkerasti me joudumme myöntämään, että tämä meidän maailmamme on edelleen vihan, tuhon, katkeruuden, tappamisen ja kuoleman maailma. Täällä, missä me elämme, valtaa tuntuu pitävän erilaisten naamioiden taakse kätkeytyvä sielujenvihollinen. Täällä tapahtuu kauheita, sellaisia asioita, joiden toivoimme jo olevan haudattuja.

Mutta vaikka enkeli ei poistakaan kuolemaa täältä meidän maailmastamme, hän rohkenee kuitenkin väittää, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Jeesuksen haudanneet luulivat, että kaikki on nyt loppu. Mutta enkeli sanoo, että Jeesus ei enää ole kuoleman vallan alla. "Ei hän ole täällä." Arkinen sana ja kuitenkin mullistava, vaikeasti ymmärrettävä sana.

Sana ”täällä” sisältää pähkinänkuoressa sen, mikä elämässä ja kristillisessä uskossa on olennaista. Sana "täällä" ilmaisee kaksi asiaa.

Ensin täällä-sana kertoo sen tosiasian, että täällä meidän maailmassamme valtaa pitää kuolema. Kuolleisuus on 100 prosenttia. Ei se ole peikkojen maalaamista eikä masentunutta synkistelyä, kun me myönnämme, että ihmisinä ja kansoina emme täällä pärjää kuolemalle. Me elämme "täällä".

Mutta sitten kaikki muuttuu, kun enkeli sanoo: "Ei hän ole täällä". "Ei täällä." Vaikka hautausmaalla näyttää siltä, että kuolemalla on valta, sillä ei kuitenkaan ole valtaa. Enkeli vakuuttaa, että kuolemaa ei enää ole. Niin kuin Kristus jätti haudan ja vapautui sen vallasta, niin myös meille sanotaan: älä pelkää, sillä kuolema on menettänyt voimansa. Vaikka kuolema miten pelottaisi, sillä ei ole viimeistä sanaa.

Kristillisen uskon ydinsanoma on kummallinen, kahtalainen: me elämme täällä, mutta emme enää elä täällä. Täällä on kuolemaa, kärsimystä, sairautta, masennusta, epätoivoa, väkivaltaa ja pahuutta. Mutta ja kuitenkin me voimme sanoa: meidän edessämme on maailma, jossa kuolemalla ei ole mitään valtaa. Elämme täällä, mutta emme vain täällä. Täällä kuolema on totta, mutta täällä on myös sellainen todellisuus, jossa kuolemalla ei ole sanan sijaa.

***

Rakkaat sanankuulijat. Kuoleman voittamisesta on tosi vaikeaa puhua ymmärrettävästi. Syvimmältään tämä salaisuus ei ole vain kielellinen eikä viestinnällinen vaikeus. Hankalinta on, että itse asia ja tapahtuma on sellainen, jonka kertomiseen sanat eivät tunnu riittävän. Ylösnousemus on jotakin, mikä ylittää ihmisen ymmärryksen. Ehtoollisvirressä sanotaan: "järki hämmästyy".

Ei ole lainkaan ihme, että Jeesuksen haudalle tulleet naiset ja oppilaat olivat hämmennyksissä, ymmällä, eivätkä tahtoneet millään uskoa. Kesti päiviä, viikkoja, ehkäpä vuosiakin, ennen kuin he alkoivat aavistella jotakin tästä salaisuudesta. Olisiko ollut niin, että monet heistä pitkänkin ajan jälkeen hokivat yhä uudelleen näitä enkelin sanoja: "Ei hän ole täällä."

Olisiko meidänkin tänään syytä enemmän ihmetellä Jeesuksen ylösnousemusta kuin todistella sitä? Olisiko oikein, jos meidän uskomme olisi enemmän hämmästelevää kuin varmistelevaa? Liian varma usko voi karkottaa ihmiset pois ja liian varma usko voi turmella ylösnousemuksen ihmeen.

***

Rakkaat ystävät. Täällä-sana ei ole ainoa paikan määre ylösnousemuskertomuksissa. Jotain jäisikin pahasti kesken, jos joutuisimme tyytymään vain näihin sanoihin: "Ei hän ole täällä." Jos me sanoisimme vain "ei hän ole täällä", me jäisimme orvoiksi. Joutuisimme hämmästelemään, mihin Jumala on kadonnut? Kuoleman Jeesus on kyllä voittanut, mutta missä hän nyt on?

Kun evankeliumeja lukee vähän pidemmälle, käy pian ilmi, että Jeesus on sittenkin täällä, nimittäin opetuslastensa luona, lähellä heitä ja siis sittenkin täällä. Kaikissa neljässä pääsiäisevankeliumissa puhuttelee se, että vaikka Jeesus ei enää ole täällä haudassa, hän on kuitenkin täällä, nimittäin seuraajiensa luona. Ei täällä, mutta kuitenkin täällä.

Luukas kertoo, että tyhjän haudan tapahtumien jälkeen opetuslapset kulkivat synkällä ja toivottomalla mielellä, alla päin. He varmaan kummastelivat näitä sanoja: "Ei hän ole täällä." Sitten Luukas sanoo: "Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut." (15-16)

"Heidän kanssaan". Suomen kielen sana "kanssa" on sekin adverbi, paikan määre. Vaikka Jeesus ei enää ollutkaan täällä eli haudassa, hän oli kuitenkin täällä eli oppilaittensa luona. Ei täällä, mutta kuitenkin täällä, kanssa, luona, lähellä, vieressä, mukana, seurassa.

Rakas messuvieras. Vaikka miten raskaasti kokisit, että elät täällä ahdistusten, epätoivon ja kuoleman maailmassa, niin voit kuitenkin luottaa siihen, että juuri täällä Kristus liittyy sinun seuraasi ja kulkee sinun kanssasi. Ja vaikka et oikein käsittäisikään, millä tavalla hän on sinun luonasi, siitä voit olla varma, että hän on täällä ja tässä, lähellä ja kanssa. Kaikkien surujen keskellä tämä on tosi iloinen asia.

***

Kuoleman yksi vertauskuva on käärme. Pääsisäisvirsissä on muutamia käärmeentappovirsiä. Väkevin niistä on virsi 84. Veisaamme sen ja tunnustamme sitten kristillisen uskomme. Ensin laulamme tämän tappovirren vanhan vihtahousun muistoksi ja sitten veisaamme Kristuksen kunniaksi. Noustaanpa oikein seisomaan.
TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."