Kaisa Kariranta 19.2.2017


Raamatun lukemista voi mun mielestäni verrata sipuliin. Ensimmäinen kerros on ruskea, ehkä laikukaskin, kuiva ja kuori vähän rapisee kun sipuliin koskee. Sellainen olo on usein Raamatun tekstien edessä. Ensinäkemältä tai kuulemalta edessä on jotain vähän kuivuuttaan rapisevaa.

Joskus se tunne tulee liiasta tottumuksesta, tuntuu siltä, että tietää jo, mitä teksti merkitsee. Joskus se tunne tulee siitä, että teksteillä ja meidän ajallamme on väliä pari tuhatta vuotta. Kuvasto on vierasta. Elämän olosuhteet tuntemattomat.

Sipulissa on kumminkin muutakin kuin mitä pintakerros näyttää. Seuraava kerros saattaa ehkä vielä olla osittain ruskean kuoren peittämä, mutta siitä seuraava on jo varmasti hohtavan vaalea.

Kaikki mun ruuanvalmistus alkaa sipulin kuorimisesta ja pilkkomisesta. Ajattelen, että Raamatun sanoma voi maustaa koko elämän vähän niin kuin sipuli maustaa melkein joka ruoan. Raamatun teksteistä löytyy konkreettista apua juuri minun ja sinun elämääsi. Evankeliumia, ilosanomaa.

Tämän pitkän alkuperustelun jälkeen päästään itse asiaan eli tähän evankeliumitekstiin, mitä äsken kuultiin. Jeesus puhuu mystisestä ruoasta ja symbolisesta kylvämisestä. Rupean nyt kuljettamaan meitä tekstin eri kerrosten läpi kohti ydintä. Välillä pidetään pari pientä mietiskelytaukoa, että pääsette kuuntelemaan kuinka Sana soi juuri sinun sielussasi.

Tämä tekstinpätkä, jossa Jeesus puhuu mystisestä ruuasta ja kylvämisestä sijoittuu Johanneksen evankeliumissa sellaiseen kohtaan, missä Jeesus ja opetuslapset ovat matkalla Galileaan. Sillä matkalla he pysähtyvät Sykarin kaivolla. Opetuslapset lähtevät hakemaan ruokaa porukalle ja Jeesus jää juttelemaan naiselle kaivolla ja puhuu tälle elävästä vedestä, jota juotuaan ei tule janoiseksi.

Nainen lähtee ja sitten tulevat opetuslapset ruuan kanssa takaisin. Jeesus sanoo kuitenkin, että hänellä on jo ruokaa, vähän siinä merkityksessä, että hän on jo kylläinen eikä tarvitse ruokaa, jota opetuslapset ovat lähteneet hakemaan. Tämä kylläisyys tulee Jeesuksen sanojen mukaan siitä, että hän toteuttaa Isän tahdon.

Ehdotan että unohdamme hetkeksi sen tiedon mitä monella miestä on Jeesuksen elämäntehtävästä ja siitä hinnasta, minkä hän tehtävästään maksoi. Palaan niihin ajatuksiin vaikka tuolla ehtoollisjonossa. Pysähdymme nyt tähän kohtaan. Jeesus puhuu tekstissä ja sitä ennen kahdesta kylläisyyden hetkestä. Tilasta, jolloin ei ole jano eikä nälkä. Jeesuskin puhuu symbolisella tasolla, ehdotan, että mekin ajateltaisiin tätä symbolisella tasolla. Laajennetaan kylläisyyden käsitettä pois syömisestä. Mun mielestä Jeesus puhuu tässä tilasta, jolloin kaikki on hyvin, jolloin ei ole mitään vailla. Ne on hetkiä, jolloin vaikkapa maiseman kauneus täyttää sydämen niin, että siinä hetkessä ei muista olla ahdistunut, huolissaan tai kaivata mitään muuta. Tai se on sellainen tilanne rakkaiden ihmisten kanssa, jolloin yhtäkkiä unohtaa laskea mielessään rahojen riittämistä tai suunnitella siivoamista ja tajuaa, että tässähän on kaikki mitä ikinä tarvitsen. Pidän nyt vajaan minuutin paussin ja ehdotan, että etsit ja palaat mielessäsi sellaiseen hetkeen ja siihen oloon. Tai jos sinulla ei ole ollut sellaista hetkeä, voit tämän hetken hiljaisuuden aikana kuvitella mitä sellaisessa hetkessä olisi.

 

Tämä on se, mitä Jeesus lupaa: rauha ja mikä lopullisesti täyttyy taivaassa.

Sitten jatketaan kuorimista. Jeesus puhuu kylvämisestä ja korjaamisesta ja siitä kuinka opetuslapset on lähetetty Jumalan työhön, korjaamaan sellaista, minkä toiset ovat istuttaneet.

Tällä kohtaa Jeesus viittaa taas tuohon naiseen, jonka kanssa hän keskusteli vedestä. Johanneksen evankeliumin mukaan nainen on käynyt kertomassa kylällä Jeesuksesta ja ihan pian kyläläiset tulee Jeesuksen ja opetuslasten luo liittymään porukoihin.

Tää tulkinta on peräisin niin kutsutusta kommentaarista, Raamatun tekstien taustoja valottavasta kirjasta. Selitysmalli on sivumennen sanoen herkullinen, alkuperäisen sanan istutustyön tekee siis nainen, jolla on viisi miestä ja sadon korjaavat hurskaat miehet.

Mainitsen tän kommentaarin sen takia, että teologisen kirjallisuuden lukeminen on yksi tapa kuoria sipulia, päästä kohti Raamatun tekstien ydintä.  Lukemalla löytää ajankuvaa ja ajattelunkuvaa tekstien taustaksi.

Samaisesta kommentaarista on peräisin huomio, että Vanhan testamentin ja Johanneksen evankeliumin kylväjävertauksissa on eroa. Vanhan testamentin ajalla on kanssa puhuttu näistä kylvän ja korjaan –vertauksista mutta niillä on ollut vähän pessimistissävyinen käyttö: ”sä kylvit ja muut korjas”.

Jeesus tässä Johanneksen evankeliumin kohdassa sanoo, että joku kylvää, joku korjaa, mutta se ei ole keneltäkään pois, koska päämäärä on sama. Sitten vielä yksi tärkeä sana: ilo. Kylväjä saa iloita korjaajan kanssa. Ilosta tunnistaa Jumalan valtakunnan työn. Nyt pysähdytään hetkeksi tutkimaan sitä hiljaisuudessa. Mikä tekeminen tuottaa sinulle syvää iloa? Entä jos siinä olisi sinun tehtäväsi tässä Jumalan valtakunnan työssä.

 

Lupaus ja lähettäminen. Mun mielestä tässä on kysymys lähettämisestä, joka koskee ihan jokaista. Jokaiselle riittää oma tehtävä Jumalan valtakunnan työssä, hyvän levittämisessä tähän maailmaan. Siinä tehtävässä Jeesus lupaa meille oman rauhansa ja tässä on mielestäni tämän tekstin ydin.

TUE MESSUA!
Joka sunnuntainen Tuomasmessu on vapaaehtoistyön ihme.
Tuomasmessu ja sen taustayhteisö Tuomasyhteisö ry toimii pääasiassa lahjoitusvaroin.
Kannata messua, se kannattelee monia uskossa ja toivossa!
Lue lisää!
Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä."